keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Pohjamutia myöten

Karsee kuume kaatoi minut sunnuntai iltana pedin pohjalle kyselemättä ja antoi koirille pakon sanelemana pari tarpeellista vapaa päivää. Harmillista vain, että joudun jättämään alueellisen valmennuksen ensimmäisen tapaamiskerran tämän takia väliin :(

Viime viikon päätti vielä kurjista kurjin tokotreeni.. Joskus olis vaan parempi olla lähtemättä. Nenä vuosi taas niin kovin, ettei loppua näyttänyt olevan tiedossa ja silti päättäväisenä lähdin hyvissä ajoin tokokenttää kohti, että saan Rawin kanssa touhuiltua jotain pientä ennen Ricon ryhmän alkua. Pelkkä leikkiminen ja juoksuaskelten ottaminen siinä samalla sai mut hengästymään aika huomattavasti. Ricon kanssa kentälle lähtiessä fiilis taisi olla pahasti pahemmalla puolella.

Heti alussa tuli taas kummitus vastaan -  Z, kolmen liikkeen sarjassa ja meidän tarvis pilkkoo sen treeniä ja keskittyä siinä seuraamisen säilymiseen. Viimeksi kokonaisena liikkeenä toimi hyvin ja sen vuoksi ennakointia välttääkseni olisi pitänyt ymmärtää tehdä toisin.. No kaikki jäävät tuli tehtyä oikein, mutta seuraaminen - ei siinä yhteydessä voinut seuraamisesta puhuakaan. Väliin tunnari, joka oli sentään hyvä! Koira vaan tarkisti kapulat useampaan kertaan, ennen valintaa. sen jälkeen siirtymispalkka. No perään kaukot ja lähes kaikkiin vaihtoihin tarvittiin kaksoiskäskyt.. Voi elämä - Nytkö se asenne meni pilalle siitä yhdestä ainoasta treenistä, jossa Ri veti herneen nenään junnauksesta ja toistoista -Ei voi olla totta! Ja siinä treenisssä sitä ei moitittu mistään. Yritin vielä varoa kaikkea negatiivista siinä treenissä. Sivussa tein näitä vielä uudestaan - sain onnistumaan ja kehuin kovasti. Päätin, että loppuun tehdään iloiset hyppynoudot puulla & vauhtipalkalla ja siihen on hyvä lopettaa. Mut Ri jähmeili sielläkin, eikä iloisuutta ollut esillä ollenkaan :( Lopulta sain ok toiston ja pois kentältä vähän kävelemään metsään.

Eihän tuosta tule mitään. En mä halua minnekään sm:iin lähteä hakemaan pahaa mieltä. Mun pitäis asennoitua siihen, että mitä vain voi tapahtua, koira voi mennä tuohon tilaan heikkona hetkenä ja miten minä henkisesti pystyn kantamaan sen ja pysymään itse positiivisena? Mulle olisi ihan sama (okei, ehkä valehtelen vähän - Ehkei nyt ihan sama, mutta ainakin lähes..) jos koira tekee liikevirheitä ja suorittaa asioita väärin, jos sen silmissä säilyy se sama iloisuus ja polte läpi niiden virheiden. Se on sitä paljon puhuttua asennetta. Samaa kai pitäis pystyä sanomaan itselleen.. Niin, kun kaksi tällaista herkkääkin herkempää olentoa tekee yhdessä töitä, niin toisen upotessa epätoivon kuiluun, toinen ei enää pysty kantamaan toista vaan ne uppoaa sitten yhdessä molemmat. Mun tehtäväni olisi hallita mun mieltäni paremmin ja olla menemättä tohon olotilaan mukaan, mutta kun uppoan siihen täysin, niin peli on menetetty..

Mutta tällä samalla hetkellä tiedostan sen tosiasian, että jos löydänkin itseni sm:stä, niin minua ei voi tsempata kehään ajatuksilla, "tehkää parhaanne" "tehkää jotain" - nämä on niin tuhoon  tuomittuja. Meidän pitää mennä kehään ajatuksilla: "Mitä vaan voi tapahtua ja jokainen saavutettu piste on voitto - Ole onnellinen jokaisesta." Mun pitää tiedostaa ja läpikäydä kaikkien liikkeiden kamalimmat kauhukuvat ja pahimmat möröt.  Niin ajatellen, en saa itselleni pahaa mieltä ja pystyn pysymään kuilun ulkopuolella, vaikka koira yrittäisi sinne pudotakin jossain vaiheessa - Silloin jokainen piste on oikeasti voitto. Ahdistun vain jo valmiiksi muiden ihmisten odotuksista ja kommenteista. Mutta ehkä on hyvä, että alan käsitellä asiaa jo nyt. On tämä harrastaminen kummallista. Oman päänsä kanssa joutuu tekemään sen suurimman työn ja saako sitä työtä koskaan edes tehtyä?
"Olisin jo voittanut, mutta en hallitse ajatuksiani." 


sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Vielä lujaa mennään.. Mutta miten tää kaikki on tässä!?

Tuskaista rakkautta agilityyn. Mä niin pidän tosta nopeatempoisesta lajista ja vauhdista. 
Maanantain treeneistä oli niin paljon porukkaa pois, että Ricokin pääsi hetkeksi radalle - Sattui olemaankin oikein sopivasti suoraviivaista tykitystä - Just sitä mitä kaivattiin. Raw oli oikein pätevä, tehtiin kahdella hypyllä kaikenlaista ensimmäisen kerran näin niinkuin muuta, kuin suoraan palkalle etenemistä. 

Tiistaina Mian treenit, fokuksena Ricolla juoksuA - Itse en keskittynyt katsomaan osumiskohtaa, vaan hetsaamaan ja juoksuttamaan. Hyvin onnistui. Hyvä Rico, mutta miten homma toimii, kun tarvitaan jarruja, eikä voi tykittää suoraan? Pelkään, että siinä vaiheessa hajoo käsiin? Raw teki suoraan palkalle etenemistä ja nostatettiin lelun arvoa entisestään :)

Välissä vähän tokoilupäiviä - Joista jotenkin puuttui vaan tällä viikolla potku kokonaan - Huoh, ajatukset agilityssa? Perjantaina Raw kävi aamuaksat siskonsa ja Breen kanssa Veikkolassa. Tehtiin nyt toisen kerran muutamaa estettä, ilman sitä suoraan edessä odottavaa kippoa tai lelua. Jotain mullistavaa oli tapahtunut. Sehän eteni aika kivasti - jokin aika sitten ei olisi ollut puhettakaan, että tyypillä olisi ollut mitään käsitystä ympäröivistä esteistä, edettiin vaan palkalle, mutta nyt on selkeästi menty yksi pieni askel eteenpäin miljoonien askelten polulla :) Enkä ole luopumassa siitä palkasta, olin vaan niin "jumissa" sen kanssa, kun Raw ei ymmärtänyt suorittavansa jotain esteitä, vaan näki vain edessä odottavan palkan. Raw:n ja Ruskan treenit

Perjantai iltana Rico sitten vuorostaan Elinan treeneissä. En viitsinyt edes opetella, kaikkia 35 estettä, ei päästäis kuitenkaan loppuun saakka. Yllättäen edettiinkin ensi yrittämällä jotain 23 estettä, mitä nyt vähän jarrut oli myöhässä ja kaarrokset venähteli ja lopulta päädyttiin menemään koko pätkä loppuun  saakka. Elinan mielestä rytmi säilyi nyt paremmin, vaikka kyllähän sieltä paljon hiottavaakin löytyi. Mut suurimmat ongelmat on siinä, etten lähde ajoissa liikkeelle tai en jarruta ajoissa.. Treenistä jäi tosi hyvä mieli ja olin tyytyväinen.

Kotona videopätkiä katsottuani yhä uudelleen - iski epätoivo.. Mitä helvettiä minäkin itsestäni olen, joskus kuvitellut? Luullut jopa joskus osaavani juosta tai juosta lujaa? Just joo - Kyllähän matkalla alkoi juokseminen keuhkoissa aika ikävästi painaa  - Jos kunnossa olisi kohennettavaa muutenkin, niin entäs puolen vuoden jatkuvan flunssakierteen jälkeen - On suorastaan ihme, että pystyn juoksemaan edes noinkin paljon. Tarkoitus olisi ollut mennä tänään hölkkälenkille, mutta eipä ole menemistä TAASKAAN, kun pää on täynnä räkää ja olo sen mukainen. No mutta siitä flunssasta huolimatta vihaan tota omaa liikkumistani, ei se ole millään muotoa riippuvainen tästä puolen vuoden flunssasta - Flunssa on vain ikävä lisä kaiken päälle. Pitääkö mun vaan hyväksyä se, että en ole mikään pikajuoksija, eikä musta sellaista saa tekemälläkään. Pitäis varmaan hyväksyä.. Joo, kovasti töitä tekemällä saa varmaan ihmeitä aikaa, mutta miten tehdä, kun on koko ajan sairas!! Ja ihan todella, tykkään liikkua, rakastan agilitya, mutta vihaan juosta spurtteja - Inhoan sitä fiilistä, kun tuntuu, että keuhkot irtoaa. Toisaalta agilityn yhteydessä hetkittäin jopa nautin siitä, mutta ilman agilityä en.. Kuinka pitkälle on ihminen lajinsa vuoksi valmis menemään? Kuinka pitkälle, että se on sitä samaa kivaa ja mukavaa, joka alunperin vetäisi sinut mukaan tähän lajiin? Surullisinta tässä on se, että sattuu omistamaan koiran, jonka vauhti on riippuvainen omasta liikkeestä, niinkuin perjantaina todettiiin.. Pitäisikö vaan vaihtaa lajia ihan suosiolla. Tosta koirasta sais vaan niin paljon enemmän irti, se ohjaaja joka osais liikkua..  Voihan itku :(

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Yksinkertaista, junamaista vai vaan fiksumpaa?

Eilen tokotreeneissä tuli taas todettua miten Ricon vahvuus on se varma suorittaminen, mitä se on oppinut mielestään oikein, niin sen se tekee aina ja poikkeamatta siitä. Sama asia muuttuu myös heikkoudeksi, kun jotain opittua pitäisi muuttaa ja rikkoa kaavaa. Silloin on ohjaajalla haastetta riittämiin saada juna kääntymään uusille raiteille. Eiliset treenit myös vahvisti sitä, että tuo koira on parhaimmillaan työskennellessään kauempana ohjaajasta itsenäisesti ja ihmisten lähellä tehdyt treenit taas ovat helposti hiukan ahdistavia ja "hikipisarat" nousee ohimoille.  Fidzin työskentely taas on täysin päinvastaista Ricoon verraten. Se on parhaimmillaan lähellä ihmistä ja tekee ja ehdottaa uusia juttuja helpommin ja tehokkaammin. Eli Rawfilaisesta kasvanee täysin erilainen, kuin tuo keepi. Ei tule olemaan pelkästään ruusuilla matkaamista tie edessä - Täytyy muistaa kääntää asiat päälaelleen toisen kanssa :D

Rico on kyllä niin iso persoona ja omanlaisensa koira - Kentällä se työskentelee mielellään kauempana ihmisistä, mutta eilenkin kotiin tullessa sen oli päästävä syliin nukkumaan. Kotona lähellä olemisesta ei ole haittaa. Monet meidän kanssa treenanneet tietää - että hetsatessa - jos lelu viedään odottamaan jonnekin palkaksi - Rico ei yritä ikinä varastaa lelua tai karata lelulle, ennemmin se hakee suorituksen lähtöpaikkaa - Koska tietää, että ensin tehdään työt ja palkka menee odottamaan ja sen kyllä saa, kun hoitaa duunit ensin. Joskus voi olla vaikeaa saada koira tekemään muuta, kuin vilkaisemaan nopeasti palkkaansa. Koska eihän sitä siinä vaiheessa saa ottaa. Kaikkihan sen tietää..

Kaiken huippu tapahtui tänä aamuna. Rico ruokailee tällä hetkellä meillä vain kerran päivässä ja vanhukset ja lapset saa ruokaa useammin. Silloin tällöin aamuruuan yhteydessä olen tehnyt jotain pientä Ricon kanssa ja antanut sille pientä purtavaa palkaksi muiden syödessä. Tänään annoin se haistaa palkkaansa, enkä pyytänyt mitään - Niin mitä tekee keepie? No nuuhkaisee ilmavainulla mitä on luvasssa ja syöksyy miljoonaa toiseen suuntaan..  Öhöm, siis ei ollut tämä palkka mieleen, vai? - Ei suinkaan. HerraR on syöksynyt asemiin käytävän matolle suorittamaan kaukosarjaa, kun eihän sitä palkkaa etukäteen saa syödä niin turhahan siinä on pyöriä - Fiksumpaa juosta nopeasti töihin, jotta sen palkankin saa nopeammin... Uskomaton persoona <3

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Liian väärässä suunnassa, hallinta on historiaa..

Parin kuukauden kisatauko katkaistu. Tavoiteet täyttyi osittain ja osittain ei. Jaa, Tulokset, mitä ne sitten on? Matkalla kisapaikalle yritin ottaa ajatukset hallintaan ja huomasin taas miten hemmetin paljon mun päässä asuu näitä ajatuszombeja. Ne ei ole oikeasti todellisia, mutta siellä ne vaeltaa, vainoaa mua ja saa kuvittelemaan mitä ikävämpiä asioita itsestäni ja muiden ajatuksista - Haloo, mitä väliä!? Palauttelin automatkalla itseäni todellisuuteen ja kisapaikalla jälleen huomasin, että zombit asui tosiaan taas vain mun päässä. Mutta kun niistä ei ole niin helppo päästä eroon..

Olin ilmoittanut Ricon vain kahdelle radalle keskeneräisten kontaktien vuoksi. Sitten mun ei tarvis kestää, kuin vaan yksi agilityrata huonoine kontakteineen ja toisella hyppiksellä vois antaa mennä vaan. Tavoitteet oli siis tehdä ok kontaktit ja vaatia puomilla etuset maahan ennen vapautusta selkeästi! Ja hypärillä: tehdä tasapainoinen ja sujuva rata. No kontaktit tuli hitaasti, mutta alas asti ja A juostiin joten kuten. Kun taas hypärin nähtyäni totesin, etten saa tavoitteita täyttymään..

Jep, agiradan kontaktit meni kuta kuinkin niin kuin piti. Puomi vaan hiukka hidas yhä edelleen..Toivottavasti määrätietoinen työ auttaa siihen. Ja eihän siinä paljon muuta, kun hienosti lennätin takakulmassa koirani muurin jälkeisen hypyn jälkeen putkeen. Hyvin muuten lukitsee putken ja kestää ohjaajan nopean liikesuunnan muutoksen pois päin :D Video on kuvattu uuden kuvaajaharjoittelijan Fidzin avustuksella, joten kamera välillä hiukan voi heilua, mutta mitäs me pienistä.

Hyppyrata onnistuttiinkin rakentamaan niin salaa meiltä, että rataan tutustumiseen mennessä sai etsiä vielä numeroita..Ihan siitä syystä, että oma radan rakennuksen seuraaminen herpaantui tärkeällä hetkellä. Eli lähtökohdat oli aika heikot. Radan lopussa oli tosi haastava kohta, johon piti päättää ohjausratkaisu nopeasti ja luulen, että jos olis ollut enemmän aikaa pohtia, niin ratkaisu olisi ollut täysin erilainen.. Rata alkoi kylläkin takkuilla jo pituuden jälkeen, kun koira kääntyy täysin odottamatta esteeltä väärään suuntaan. Luulin, että rintamasuunta näytti vahingossa sinne, mutta en ainakaa itse löydä videolta syytä..? No siinä sitten mietittiin, että hitto - mistäs sen koiran sais kuljetettua seuraavan esteen taakse ja onnistuin kuin onnistuinkin siinä ja samalla hetkellä kengän nauhat aukesi, numerolappu aukesi ja sormesta alkoi vielä vuotaa verta!! Seuraavaksi sitten olikin hätätilanne ohjauksen jälkeen vuorossa peruutus harjoitus, meni pakka jotenkin sekaisin? Ja hupsista en ottanut ajoissa kelpoistani kiinni, niin sinnehän se meni putken jälkeisen hypyn taa.. Sujuvaa? -Ei nähtykään. Sitä odotellessa. Eniten jäi harmittamaan, että kun pakka hajosi, niin en saanut sitä enää mitenkään pidettyä näpeissä. Sinne meni, eikä takas enää tullut.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Legot levällään

Kunnon loppuviikon tokorysäys levitti legot pitkin lattioita ja niistä pitäis kasaa kokonainen EVL koe suoritus.. Torstaina aloitettiin kotona tokon työstäminen ja perjantai sekä lauantai jatkettiin Hannan kanssa ja tänään luvassa illasta tokon ryhmätreenit - jos huomenna vähän agilityy ;D? Toko on kyllä ihan mukavaa, ei siin mitään. Mutta olo on löysäilyn jälkeen aika toivoton -ei mitään tietoa mistä nurkasta aloittaisi palikoita kasaamaan. Ei taida olla yhtään ainoaa liikettä, joka ei kaipaisi muokkausta ja työstöä. Olis niin kiva, kun olis edes muutama varma ja vakuuttava liike, jotka löytyy aina pettämättöminä takataskusta vedettäväksi. Mutta taitaa meillä ollakin - Paikalla olot :D Ehkä metallikin alkaa kuulua tähän kategoriaan (muutaman koe 10 jälkeen??), vaikka itse en osaa päästää sen vaikeudesta irti..!! Sen jälkeen alkaakin loputon lista ongelmista ja treenattavista.. 
Seuraaminen, niin ikuisuus ongelma.. Sanat ei edes riitä kertomaan
Z, tähän kuuluu tuon edellisen kanssa samaan kategoriaan. Kaikki liikkeet pitäis mennä, mutta kun kaikki tehdään putkeen ilman palkkaa, niin koiran tarvis luottaa itseensä, että osaa kyllä.
Ruutu, Löytäminen ongelmallista, kun lisätään häiriökartioita ja paikka ongelma..+ myös loppu seuraaminen ja lähelle suoraan hakeminen haasteellista ja merkin vahvistamista tehdään myös..
Ohjattu, merkin vahvistaminen ja pidemmät kapuloiden välit aiheuttaa ongelmia. Myös epätasainen maasto ongelmallinen tai jos kapulat ei näy kunnolla..
Kaukot, Paluutreeniä, superpalkkaa, paljon toistoa, kohtuullista häiriötä (tuomari, yleisö) Läheltä puhtaita liikeratoja
Tunnari, Toistoja!! Koiran pitää luottaa itseensä enemmän. Kapulan pyörittely suussa..
Luoksetulo, Eteentulo varovainen ja huono. Vähän tehokkuutta siihen - Opettaisko sivulle? Saako sen kaavan enää rikottua kunnolla ja missä ajassa? Stoppi treeniä paljon suoralla ja apupalkkaajalla - kiertoina tietää jo mitä treenataan..
Metalli, vinot heitot. Eteentulo (vai sivulle?)

ja tietty siirtymiset, palkattomuuden sisäänajoja lisää eritavoin. Vähän pitäis tehdä häiriötreeniäkin, luopumista, ja mikä tärkeitä kaiken tän keskellä pyrkiä hakemaan  sitä paljon mainostettua asennetta!

torstai 8. maaliskuuta 2012

On tyyntä, myrskyä ollut

Pakko oli päästä kesken päivän karkaamaan vielä ulos, kun se kerran oli mahdollista ja säätiedotus pelotteli tänään olevan viikon viimeinen aurinkoinen päivä.. Päivälenkki lipesikin parin tunnin aurinko annokseksi. Ensin kierrettiin lumikenkäillen koko jengin kanssa harjulla.  Tosi edustavaa porukkaa..
Joko kohta mennään? Tuulee ja paistaa suoraan naamaan!
Virkamies tutkii tuulen suuntaa kielellään.. :D
Hieman jännitti viedä Rawfilaista hangelle, kun ympärille menee kymmeniä hiihtäjiä (=ihania ihmisiä Rawin mielestä!) ja itse vielä lumikengät jalassa hieman kömpelönä..Mutta eihän meillä ollut mitään hätää.  Eihän toi pieni taida NIIN kauas vielä meistä edes lähteä. Sen ajatukset pysyy tiukasti Ricossa ja minussa. Mainio kakara.

Pokkarilla otetut kuvat eivät kyllä vedä vertoja millään muotoa järkkäri kuviin, mutta kun kunnon kamera ja kuvaaja ei sattuneet tänään mukaan... Kuvista välittynee kuitenkin se meno ja meininki mikä poikien yhteislenkeillä nykysin vallitsee. Bongasin eilen keskustassa miehiä sauvakävelemässä huomioliiveissään, joissa oli tekstit: "kunnon mies" - Pitäiskö näillekin hommaa sellaiset..?

Kun lasten ja vanhusten oli aika mennä lepäämään, Rico sai vielä jatkaa kaukojen asenne treenin parissa puurtamista ja uskon, että päästiin taas askel tai edes puolikas eteenpäin.. Onneksi tänään elämä tuntui jo valoisammalta ja paremmalta..

Tiistai iltana nimittäin saatiin ikäviä uutisia kotoa ja kamala paniikki iski päälle kaikesta tietämättömyydestä. Oli syytä epäillä, että koirilla voisi olla giardia.. Monen monet soitot moneen eri suuntaan ja eläinlääkärille johtivat lopulta siihen lopputulokseen, että päätettiin olla tutkimatta koko laumaa, mutta kaiken varalta koko jengi axilurkuurille ja yleiset treenit pannaan kuurin ajaksi.  Brenda, jonka vatsa oirehti alkuvuodesta eniten on ollut nyt todella hyvässä kunnossa. Ärrien vatsat taas aika-ajoin ovat kyllä olleet hieman löysällä, muttei mitään hälyyttävää oloista tai jatkuvaa. Ja onhan toki se Ricon vetämättömyys.. Varmaa tietoa ei ole, mutta todettiin eläinlääkärin kanssa, että oli miten oli, niin tälle laumalle syötetään kuurit ja piste. Eilen myös siivosin ja pyykkäsin kaiken mahdollisen mitä ikinä keksin.. Turhaa kaikki? No ei tietenkään. Siivous tulee aina tarpeeseen! 

Raw meni jo täyttämään 14 viikkoakin, hitsi, kun aika menee nopeasti! Painoa tyyppi oli ehtinyt kerätä 8,3 kg verran - Meni Brendasta ohi heittämällä! Korvat myös muuttaa muotoaan aina yhden yön aikana..
Hetken ne olivat jo pystyssä, mutta yksi aamu oli tapahtunut jotain..
Ja sitä seuraavana aamuna näin... :D Bordercollien korvissa on jotain tosi mystistä!
Ja loppuun vielä videota 13 viikkoisesta Raw:sta - "kierrä" treeniä  Kahden lelun leikkiä ja "odota" harjoituksia

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Hyppää, hyppää beibi hyppää!

Perjantai aloitettu koko kolmikon treeneillä Rawin siskon Ruskan seurassa.
Brenda sai pitkästä aikaa jälleen käydä esteillä kruisalemassa. On niin ihanaa nähdä tuon mummokoiran ilo radalle pääsemisestä. Jos niitä veteraaniluokkia olisi, niin Bree voisi päästä vaikka kisaamaankin vielä.
Raw ja Ruska tekivät putkea, hyppyä ja myös rengasta kokeiltiin ekan kerran. Hienoja pentuja <3 Pääsivät myös painimaan treenien päätteeksi. Raw on niin äijämäinen jo nyt Ruskaan verraten. Toinen on kuin hihittelevä pikkutyttö ja toinen niin kovaa jätkää :D

Ricolle olin päättänyt ottaa vaan suoraa pätkää,  että saisin sen etenemään paremmin ja paremmalla draivilla. Mutta ei päästy tänäänkään sille meiningin tasolle, minne olisin halunnut :/ Okei, neliömäinen pieni tila lämpimässä hallissa ei laita tota koiraa liikkumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ja varoo tosi paljon noita putkia, joiden painoista ei saa riittävää tukea.  Ehkä myös oma "hengailuohjaus" (kun ei ollut  varsinaisesti rataa, vaan suoraa menoa vaan) vaikuttaa asiaan? No jos viikonlopun pari löysempää päivää auttais lisää ja entäs jos Rico ei lähtiskään vielä maanantainan hallille mukaan.. Ja jos toteuttas ton suoran treenamisen seuraavan kerran vähän eritavalla... Tässä meno näyttää kutakuinkin samalta, kuin normiradoilla ja suoraa treenatessa olisi toivottavaa löytää niitä paukkuja vielä lisää. Tästä jatketaan ja katsotaan tuottaako se tuloksia..

torstai 1. maaliskuuta 2012

Autuaan onnellinen

Muut ne kulkee ohi, tekee mitä tajua mä en...
Välillä ihan vapaalla vaan.
Minä myös!! Tänne se kiekko!


Ai miten niin vähän jäykkä? Mikä elastisuus..?

Petojen sukua
Sinisilmäinen