tiistai 24. kesäkuuta 2014

Taidan olla väärinpäin tai sit koko maailman väärin näin

Edellisen postauksen viimeinen kuva kertookin sitten tulevasta omaa tarinaansa. Eiliset Vepetreenit ja päätin koittaa vientiä niillä pelastusliiveillä, kun ne olivat niin "mukavat" ja "mieleiset". Raw karsi raa´asti kaikki koehaaveet pois mielestä ja näin ollen helpotti pähkäilyjä sen koevalmiudesta. Samalla näin koirasta ihan uuden (no ei nyt ihan uuden, mutta harvemmin nähdyn..) puolen. Jäätävää itsepäisyyttä ja omaa tahtoa, ei ollut mun sanomisilla mitään merkitystä, kun pikkubeecee päättikin pitää pelastusliivit itsellään. Noh, vietiin asia läpi, mutta tämä vaatinee oman sotasuunnitelman jatkon varalle, en halunnut alkaa nyt vääntää asiasta, jos kokeiltais vaik sitä tokoa välillä..


Joidenkin asioiden hahmottaminen tuolla avaruusmaailmassa on toisinaan (no siis aina..) vähän vaikeaa. Varsinkin jos tarvitsee mennä suoraan johonkin suuntaan, niin se on äärimmäisen vaikeaa. Ja matkalla kohteeseen voi kiertää puita, pyöriä ympyrää, heittää vaikkapa volttia ja mitäs muuta? SM:iin on nyt kaksi viikkoa aikaa ja välicheck meidän tilanteesta ja osaamistasosta ei kovin lupaavalta näytä. Enkä voi kieltää sitä tosiasiaa, että ykkösen halu on kova, mutta se prosentuaalinen mahdollisuus sen saamiseen onkin sitten ihan toinen tarina. Onhan se mahdollista, mikä vain on mahdollista. On mahdollista, että tunnari osuu optimaaliseen saumaan ja saan oikean kapulan ilman haahuilua itselleni, on mahdollista, että avaruuskaveri selviää ruutuun ilman ylimääräisiä kuperkeikkoja ja pysähtyykin jopa ruudun sisäpuolelle lentämättä siitä yli, on mahdollista, ettei se törmää mun jalkoihin paluussa, on mahdollista että se suorittaa hyppynoudon kiertämättä hyppyä, on mahdollista ettei se sekoita kaukovaihtoja.. Lista tuntuu loputtomalta. Siinäpä sitä checkiä kerrakseen, on siis hyvin paljon myös mahdollista, että jotain näistä skenaarioista tapahtuu, varsinkin kun kyseessä on Raw..

Aikaa piti olla paljon ja kaikki piti olla suhteelllisen selvää tässä vaiheessa. Tuon koiran kanssa? Tuskin koskaan :D Mutta kivaa meillä ainakin on. Tämänpäiväiset treenit oli taas sitten oikein hyvän mielen setti. Työstettiin häiriötä, kontaktissa ja makuussa. Ja makuussa ilme parani ja asenne oli niin paljon skarpimpi, jopa pidemmältä matkalta. Tää on ehkä uusittava vielä. Seuraamisen aloitukset on yhä vaikeita, mutta on niissä ehkä jo jotain edistystä tapahtunut. Vieläkin olen epävarma valmisteluista ja niiden määrästä. Sitten otettiin pidempi seuraamispätkä, kun ei olla aikoihin tehty ja mulle meinasi iskeä epätoivo, mut Raw työsti hyvin siitä huolimatta. Tehtiin onnistunut tunnari, uusintaa en edes uskaltanut kokeilla! Loppuun vielä ns. kuuntelutemppurata, jossa rikottiin kaavoja ja mikä parasta, itse en tiennyt mitä tuleman piti, mentiin vaan liikkurin käskytyksen mukaan. Olipas hyvä setti! Tuli vastaan juttuja, joita en ollut koskaan ennen tehnyt, mutta niin hienosti Raw selvisi kaikesta! Hyvin oli kuulolla.  Tuli ihan sellainen fiilis, että peruspalikat taitaa olla hyvin kasattuna. Näitä olisi varmaan hyvä tehdä enemmänkin, juurikin niin, että joku muu käskyttää tekemään eri juttuja. Ja voi kun saisin Rawn pään pidettyä aina näin auki valmiina kuuntelemaan.



tiistai 17. kesäkuuta 2014

Räiskyvän hullun rohkean..

Huumorintajuisen koiran kanssa treenaaminen opettaa hyväksymään ja on toisinaan äärimmäisen mielenkiintoista.

Onnellisuutta parhaimmillaan lienee epätäydellisyyden hyväksyminen <3


Meidän tunnari on kokenut monenmoisia muutoksia ja onnistuneeseen suoritukseen eilen päti sääntö: joka kolmas arpa voittaa.. Haettiin hieman kiinalaista, ja sitä saatiin aimo annos.. Eipä lähtenyt kapuloilta harhailemaan, oli fokusoitunut ja työskenteli tehokkaasti ja keskittyen, mitä nyt nenätyö unohtui. Suu veressä toi ensimmäisen kapulan, siinä sitä tehokasta taistelija asennetta kerrakseen. Oikea oman elämänsä sarjakuvasankari. Törmäili matkalla treenikassiin ja minuunkin, astui vähän varpaille ja iski verisen kielen reiteen kaupan päällisenä. (Myöhemmin myös hampaat sormeen..) Noh, kyllä se kolmas oli näihin verrattuna jo oikea jackpot. Oman elämänsä jackpot.. Onnellinen sattuma vai aivotoiminnan aikaansaannos, jotenkin vaikea määritellä? 

Lopuksi tapettiin vielä pelastusliivit. Niihin piti tutustua maalla, vähän.. Tutustua. Mutta ne olikin parasta mitä kuvitella saattaa. Pelastusliivit sai aikaan jotain tuplakiinalaista käytöstä, jollain extrahessuhopolla maustettuna. Hammasta sormille, luopumisvaikeuksia, raivokasta taistelua ja liivien tappoa & omimista. Tuleekohan tästäkin ongelmia vedessä..? Joo ja olihan treenissä hyviäkin pätkiä ja palasia, mutta ne nyt lienee tylsää luettavaa tämän kaiken muun rinnalla..

Siinä sitä sitten miettii, että kumpihan meistä on enemmän kajahtanut? Kun mä vaan kaikesta huolimatta rakastan yli kaiken treenata juuri tuon sekopään kanssa <3 Ollaan molemmat yhdessä <3

lauantai 14. kesäkuuta 2014

MM-tiimin leiri


Viime viikonloppuna oltiin MM-tiimin leirillä Oripäässä. Lastattiin Hannan kanssa Volvo huolella ja harkiten, jotta saatiin kaikki tarpeellinen (ja tarpeeton..) mukaan ;) Reissuun lähti Rawn ja Fidzin lisäksi Rico ja Zap. Zap sai oman yksiön takapenkiltä, mutta muut saivat tyytyä matkustamaan takaluukussa. On niiden kanssa vaan niin helppo matkustaa. Kaikki sulassa sovussa. Mökkimajoitus varattiin sattumanvaraisesti ja se pääsi yllättämään kyllä positiivisesti! Mökissä oli tilaa, noh.. ihan riittämiin. Pieni lampi suoraan edessä ja muutenkin kaikki kohdallaan ;) Hyvää seuraa, sauna,  hyvää ruokaa, uinti (jäätävässä!) lammessa.



Leirin teemana oli SM:iin valmistavat kehätreenit. Treeni tulikin tarpeeseen ja avasi taas silmiä näkemään SM:ien kannalta puutteita ja treenittäviä kohteita. Rawn kanssa töitä teetti koiran saaminen ruutuun kerralla, jos ruutu oli keskellä kenttää ja mieli oli jossain muualla - häiriökartoissa, hypyssä tms. Äitinsä poika..;)  Työstettävää on myös selvästi yhä koemaisten seuruiden aloituksissa ja seuraamisen oman tempon löytämisestä, jotta koiran olisi helpompi työstää rennosti.  Muut liikkeet taisiki sujua aika kivasti, jopa luoksari oli vallan hieno ja mitä nyt Spacemän singahti jonnekin maata kiertävälle radalle ohjatussa, mut jos ei vielä ihan osaa ;) Mutta se tunnari.. Se on tuottanut hieman pään vaivaa. Leirin jälkeen oli pakko hommata Strongholdit koko sakille nyt ihan kaiken varalta, etten vaan pyytäisi mitään, mihin nenä ei meinaa pystyä.

Torstaina käytiin Helsingin suunnalla tekemässä ruudun kanssa treeniä laajalla isolla kentällä ja kappas vaan, kävikin niin, että koira flänkkäsi ja väisti häiriökartiot, laukut ja ihmiset. Treenattiin sitten sitä, että menee häiriöistä läpi suoraan ruutuun, eikä flänkkäile - kyllä punaiset kortit silmissä vaan villkkuu, kun katsoo tota menoa :D Lisäksi metallia kiertoina, häiriösettiä seuruuseen ja etsittiin mun askellusta täyskäännöksiin. Löytyikin tasapainoisempi tapa kääntyä.

Mua on pitkään ärsyttänyt Rawn tapa nojautua pois päin minusta "valmis" sanasta, mutta olen ajatellut pian pääseväni siitä eroon (toivossa on hyvä elää ;)) Mutta nyt ajattelin pelaa vähän "valmis-leikkiä" ennen SM:iä, katsotaan muuttuuko nojautumissuunta tämän myötä ;) Aloitukset on muutenkin olleet niitä haasteellisia ja treeneissä olen saanut parempia aikaiseksi. Mietin, että mikä ihme niissä mättää koetilanteissa. Luulen, että babysittaan koiraa ihan liikaa kokeissa aloituksissa ja se lakkaa olemasta itse aktiivinen. Treenitilanteessa valmistelu on vähäisempää ja vastuu jää koiralle. Toki myös koetilanteiden viiveet voi olla osa tekijä, treenissä ei meinaa malttaa tehdä niitä..

Tunnarin kanssa olen myös käynyt pientä pohdintaa asenteesta ja luulen, että kokeillaan saada hessuhopomaiseen asenteeseen hieman kiinalaista mukaan. Eli nyt olen tehnyt liikkeestä niin kovin rennon, että menee jopa liian takki auki työskentelemättä tunnareille. Tämä "kiinalainen"termi taas tulee Jessicalta. Ruutu treenissä Rawn mielentilaa avattiin ja Jessica kuvaili sitä liian jännittynyttä mielentilaa, sillä että Rawn tekee ihan kiinalaissilmin töitä. Tästä on jäänyt mulle nyt tämä "kiinalainen" termi käyttöön. Mutta välimallia Hessuhoposta ja kiinaisesta hakusessa tunnareille. Katsotaan miten homma edistyy.


Rico pääsi myös tämän viikonlopun kunniaksi kokeilemaan ihan uutta lajia MEJÄä. Saas nähdä, riittääkö aika tähän puuhaan. Ricon mielestä tää olis varmaan ihan parhautta, itsenäistä metsätyöskentelyä. Iso  kiitos Lauralle, että päästiin kokeilemaan.