Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on, jalkojemme alla sama maa..

Sen tietynlaisen fiiliksen löytäminen ja tavoittelu ei ole aina helppoa..
Perjantain hallitreenit. Nää on jotenkin niin sekavaa säätämistä, että suunnitelman tekeminen on jopa mahdotonta, koska siellä pätee ne viidakon lait. Saat tehdä sitä mitä ehdit, tartu jokaiseen tilaisuuteen heti miettimättä, mene ja tee itsellesi tilaa. Väistele muita ja varo törmäämästä. Selviydy. Joskus voittajana, joskus häviäjänä. Kaikki me siellä olevat se tiedetään. Kaikki on joskus vienyt sen treenipaikan mihin joku muu oli menossa, kaikki on olleet joskus jonkun edessä. Tämä on kuitenkin loistavaa häiriösettiä selviytyä ja hyppiä lianeeilla puusta toiseen, uiden karkuun krokotiilejä siellä muiden joukossa, sen takia en halua tästä luopuakaan.

Mutta jotenkin suunnitelmallisen treenin tekeminen tuntuu äärettömän hankalalta. Siitä johtuvaa vai mistä, mutta en oikein tavoittanut perjantaitreenissä koiraa - tehtiinhän me - mut ei yhdessä - yhteinen rytmi ja sävel oli hukassa. Sain siitä otteen oikeastaan vasta ihan lopun kaukojumpassa. Ja nyt on huomannut miten tärkeäksi tekijäksi se fiilis, ilme, asenne ja yhteistyö on  tullutkaan. Miten pahalta tuntui kun Raw teki makuun ja istumisen korvat takana! Takana hääri istumisessa siivouspartio ja vieressä makuussa nuori koira, joka sai koko ajan paljon palkkaa ja käskyjä. Ja voihan korvat.. Itku, istui ja makasihan se, mutku mä haluun ne korvat pystyyn tai rentoina sivulle! Haluun, et siel on hyvä olla..voittajafiilis ja sopiva odotus. Auttaiskohan mun luottotreenikaverit tän sisäänajossa.. Pieni ajatus taisi jo syntyä tähän projektiin.. Hhm..

Aloitettiin ihan perusasennoilla ja paikan muistutuksella. Paransi toistojen kautta paikkaa taaksepäin, mutta seuraaminen - yhteinen rytmi oli hukassa ja edistää kun pieni eläin.. Tästä käytiin pientä keskustelua, jossa tunsin olevani aika voimaton ja yhteinen kieli kertoa asia tuntui vaan olevan niin hukassa. Siinä sitten istuttiin sylitysten ja mietittiin, miten päästäisiin haluttuun lopputulokseen.. Loppua kohti kuitenkin onneksi meno parani tai tuntui siltä.. Tässä taidetaan tarvita peilitreeniä. Oma tuntuma on hukassa siitä, miltä se pitää tuntua, kun se on hyvä. Yksi hyppynouto tehtiin ns. ilman hyppyä kehikon läpi. Metalli kulki hyvin mininoutona, kiertäen ja seuraten. Palautuksessa oli ainut hetki, kun ote hiukan "heltyi"- ei niin, että olisi tarvinnut kapulan putoamista pelätä, mut kolisi hieman. Tämäkin on näköjään "kasaantunut" niin, että tehtiin kesällä/syksyllä vauhdin ja kiertojen kanssa muutamia treenejä. Mut ei esim. läheltä nostoja tai pa oikeastaan ollenkaan - silloin kapula vaan tippui ja kolisi. Kovassa vauhdissa alkoi pysymään huisin hyvin ja nyt tauon aikana se on "kasaantunut". Aika hienoa! Toki se nyt toistoja ja treeniä tarvii, mut huomattavan paljon paremmat lähtökohdat. Sit pitäis vaan miettiä tuo palautustapa, edestä vai takaa..? Jotenkin se edestä palautus tuntuu hitaalta ja takaa taas pitäis varoa ettei jää vinoon. Päänvaivaa aiheuttaa myös se miten ja missä suhteessa palkkaan ja vapautan..
Koska sillä voi olla lopulta valtava vaikutus siihen millä vauhdilla ja intensiteetillä palautuksen loppuosa tapahtuu.

Olen tehnyt niin, että vapautan kisapalkalla ottamatta kapulaa koiralta ja vasta vapautuksen jälkeen lennosta vaihdan sen ruokapalkkaan. Mutta en ole ihan varma saako tämä aikaan puremista? Paljon teen myös pidon vahvistusta, en missään nimessä halua, et koira "sylkee" kapulan mun käsiin - Vaan pitää tiukasti kii ja irrottaa vasta luvalla. Raw:n kohdalla hyvin harvoin vapautan sen "taisteluun" tästä (eli otan kapulasta kii puhumatta mitään, odotan ja lopulta vapautan, mut ote ei saa vapautuksesta irrota vaan alkaa taisteluleikki), koska Rawn pito alkaa olla aika vahva ja se toisi meille varmaa pian irrotus ongelman. Mutta joskus harvoin olen vapauttanut taisteluunkin jännitteen ja yllätyksellisyyden ylläpitämiseksi. Pitäis tehdä varmaa enemmän myös ihan koetyyppisiä nopeampia irrotuksia, joissa ei silitellä koiran päätä tai kiskota/tönitä kapulaa. Mutta ei tämä vielä tässä.. Mitä tapahtuu sen irrotuksen jälkeen? Usein olen kisapalkannut ja sen jälkeen aika paljon käytössä on ollut ruokapalkka, jonka jälkeen voi tulla myös lelu.. Ajatuksena on ollut siirtää palkkaa kauemmas, jotta sen odotus ei kasvaisi liian suureksi. Miten opettavaista onkaan tokoilla yhdessä koiransa emän omistajan kanssa, kun niissä on niin paljon samaa, niin pystyy ajattelemaan näitäkin asioita jo ehkä etukäteen eikä tarvitse kaikkea oppia kantapään kautta, toivon mukaan ;)

Tunnarissa etsintä oli tosi hyvä, mutta se palautus vähän kökköinen, joka saikin mut miettimään tota palkkaus ja vapautus hässäkkää. Mut olen yhä kovin iloinen siitä, että kapuloilla työskenteli niin itsevarma koira, joka tiesi tasantarkkaan mitä oli tekemässä. Tässä olen iloinen siitä, että se yhteinen kieli on löytynyt. Koko liike on auennut ihan uudella tavalla Rawn kanssa sitä työstäessä. Ja sit hömpöteltiin niitä kaukoja ihan läheltä. Valmistuukohan nää koskaan. Meinaa epätoivo iskeä. Nyt on tehty ilman kippoja, kun meinas tahmeus tulla mukaan niiden kans. Nyt vois taas kokeilla, mitä tapahtuu kipoilla. Tai sit tarvitaan tauko ja katsotaan mitä se saa aikaan..

Tänään vielä kotisisätokoa. Kaukot kipoilla rullasi ihan mukavasti. Väitän, että virheiden määrä olisi vähentynyt? Mut jumppasi taas omaan tahtiin mennen tullen palatessa. Viiveet, viiveet.. kaikki aikanaan.. Perusasento ei oo nyt ihan pro ilman vartaloapua - lisää niitä. Seuraamista tsekkailin peilin kautta ja juu - Siinä se näkyy, alkaa ns. kiertyä mun eteen, niin silloin rytmi häviää, painaa ja estää mua liikkumasta,  mut tääpäs onkin tosi tarkkaa, koska huomatuksista korjaa sitten liian matalaan (?) ja väljään asentoon. Se sopiva on siinä niiden välissä ehkäpä. Olis myös ehkäpä aika kasata näistä informaation sirpaleista treenisuunnitelma tai lista mitä kaikkea pitikään muistaa tehdä.. Siitä taitaa tulla aika pitkä lista. Onneksi ei ole agilitya enää mukana, miten mä ehtisinkään!

Joskus mäntyä päin on menneet hommani nää..

"Silti sisulla vain jatkan taivallustain.."

"Kato mä lennän taas! Meen läpi seinän!!" Jep, Vauhdin huuma vei Spacemanin mukaan ja päin puutolppaa. Hitto vieköön.. Ja sit hetkeä myöhemmin se poseeraa, kun ei mitään..(yläkuva). Ei aina voi kaikkea vastaantulevaa huomata, kun ne voi yllättää ihan selän takaa - Niin kyllä, juuri niin- kun juoksee toiseen suuntaan ja katsoo toiseen..

Aina, jokaista treeniä ei ehdi tänne päivittää. Eniten on tullut kirjoiteltua tosta Spacemanista.  Ricon agilitytkin on alkaneet pari viikkoa (pian kolme..) sitten ja kelpie on tuntunut jotenkin niin vaivattomalta viedä. Asennetta ja ilmettä on ollut, mutta kuitenkin korvat mukana.  Ajatus siitä, ettei ole pakko aina ehtiä koiran edelle tuntuu yhä vain paremmalta. Koirakin saa tehdä rauhassa töitä, ilman että olen koko aika edessä hidastamassa sen menoa. Tuskinpa se missään tuloslistoilla koskaan tulee näkymään, mutta me tehdäänkin Ricon kanssa sitä omaa juttuamme. Huidelkoon nopeat omassa maailmassaan, me huidellaan omassamme. Ehkä se onkin enemmän iloinen asia, ettei mun tarvi Rawn kanssa mennä masentumaan sinne agilityradoille. Me voidaan olla onnellisia ihan omissa harrastuksissamme ilman sekuntien vertailua. Luulen, että se sopii mulle paljon paremmin. Selvästikään en tule pärjäämään missään nopeutta vaativissa asioissa liittyi ne agilityyn tai mihin tahansa muuhun.

Rawn kanssa ollaan aikaa vietetty enemmän rauhallisten kotitreenien ja ulkoiluiden parissa. Käytiin tosiaan 7.1 Marilla hoidossa. Pahin taisi olla lanneselän alue, jonka kyllä saattoi nähdä jo muuttuneesta pyöreästä selän asennosta. Raw tempoi tiettyjä kohtia käsitellessä vastaan kovastikin, mutta rentoutui kuitenkin hoitoon mielestään sopivassa vaiheessa. Varmaan ensimmäisen kerran elämässään jonkin hoidon jälkeen se oli koko illan kovin rento ja selkeästi väsynyt. Ja voi elämä sitä etujalkojen asentoa, ainahan ne on olleet ulkonevat, mutta hoidon jälkeen mietin, että pysyyköhän tuo koira kasassa enää! Tämän jälkeen Raw on selvästi ollut huonompi taas. Aina vapaana ulkoilun jälkeen pientä oireilua, joka on poistunut remmilenkkipäivien aikana. Tämä oli kuitenkin tiedossa, että näinkin voi käydä. Ensin pahenee, ennenkuin paranee. Seuraamisesta ollaan pidetty myös tuon selän vuoksi tietoisesti taukoa. Nyt varmaa voisi ottaa pätkittäin takaisin treeniohjelmaan.

Viime perjantaina oltiin hallilla tokoilemassa. Otin molemmat pojat mukaan. Raw sai tehdä paikalla makuun ja Rico istumisen. Ricon kanssa teemana oli enemmänkin hauskanpito ja rällääminen ruudun ja ohjautun tiimoilta. Se tekikin kivalla ilmeellä ja iloisesti hommia. Mut hetkessä loppui se kovin potku ja tahti heltyi hieman hitaammaksi. Olen silti tosi tyytyväinen Ricon asenteeseen. Raw taas.. Yritin saada sitä kuuntelemaan merkin ja noutokapulan erottelun avulla. Pian huomasin mustavalkoisen kehittäneen oman kaavan suoritua tehtävästä. Ensin merkille, jos ei tule pysätyskäskyä, niin sitten kapulalle. Hittolainen sentään. Huomasin myös, että olen auttanut tajuamattani nyt niin paljon kropalla sivulle tuloissa, että eihän se osaa ilman apua tullakaan kunnolla. Kotitreeniä ihan riittämiin. Kaukojen matka ongelmaa työstettiin myös temppujen avulla. Näitä vaan nähtävästi lisää. KooKoo projekti tuntuu välillä edistyvän ja välillä taas junnataan sitä samaa kaavaa. Kun näkisi itse taas sinne avaruusmaailmaan, niin tietäisi miten herra Spaceman tämänkin ymmärtää ja mikä on se klikki, joka tarvis nyt avata. Vaikka väitän jotain mahtavia ajatuksen kappaleita tästä olevan ilmassa - ihan siinä meidän käsillä.

Tänään olin kouluttamassa agilitya Ojakkalassa ja oli pakko käyttää pieni hetki hyödykseen - ryhmien vaihdon ja radan rakentamisen aikaan. Otettiin sitä pannassa ollutta seuraamista. Tsiisus, että mopo keuli, äänteli ja ihan oikeesti kulki ainakin kilometrin liian edellä. Ei tällainen peli kyllä vetele.. Tätä on sitten luvan kanssa työstettävä isolla T:llä ja kuurina kasaan. Eihän tästä tämmöisestä muuten tule mitään. No asennetta, sitä ei puutu.. Sitten tajusin, miten loistokas treenikenttä siinä rakentuu - kartioita, esteitä - ihmisiä, jotka tekee omiaan.. Aivan loistosetti meidän tarpeisiin! Ei muuta kuin totta tosiaan sekaan vaan. Hiukan sai huomautella, ettei kyylätä ympäristöä, mutta hyvin työsti mielentilan huomioiden. Tai no ehkäpä se häiriö sai työskentelyn paranemaan päin.. Äitinsä poika? Yllättävää sinänsä pahin häiriö olikin ihminen jutustelemassa kartoita järjestellen - eikä se järjestely ja jutustelu, mutta ihmisen poistuminen muualla. On se hassu koira :D Hengailtiin myös esteiden ja ihmisten joukossa "yhdessä" ja sain Raw tulemaan mukana tosi rentona ilman kyyläilyä. Ihanaa!

Viikon varrelta. Blondi ja pesukoneen korjaus. Se muuten toimii!

Koko viime viikon on kaikki mennyt jotenkin kirjaimellisesti ihan päin mäntyä. Olen yrittänyt säilyttää positiivisuuden ja iloisen asenteen kaikesta huolimatta ja taistellut tietäni eteenpäin läpi vastoinkäymisten. Sitten näytti, että tämä viikko alkaa aivan samalla tavalla, tuntui että pienen ihmisen kuormaan oli lastattu ihan liikaa ihan liian vähälle ajalle. Tuntui että pian usko itseensä ja Rawiin alkaa murenemaan. Ihan uskomatonta miten moinen asia sai sellaisen tunnekuohun aikaan. No lopulta kaikki onneksi kääntyi parhain päin ja tie on eteenpäin. Tuo tunnelataus kai vaan paljasti sen, miten tärkeää tuo toko nykyisin meille Rawn kanssa on. Kiitos.

Tanssi tyttö, tanssi tänä yönä, tanssi niinkuin et ennen!

Hannan ottama kuva viime talvelta 2013

Käytiin Spacemanin kanssa tutustumassa koiratanssiin lauantaina ja olihan se aikas hauskaa. Tosin tarvis varmaan itselläkin olla askeleet ja rytmi hallussa ja paljon pientä sälää opetettavana.  Ja toki jos meinaa HTM tyyliin tanssahdella, niin aikasta monta uutta seuraamispositiota. Yhdenkin tasapainossa pitäminen on haasteellista.. Vaikka Tosin sen oikealla puolen seuraamisen haluaisin opettaa ihan koiran kropan tasapainon ylläpitämiseksi - näin tokoiluakin silmällä pitäen.

Lauantai iltana tehtiinkin sitten loistotreeni kisaamista ajatellen. Vieraassa, hajujen täyteisessä (totta tosiaan, omaankin nenään haisi ja ties mille..!) hallissa. Tuotiin koira halliin toiselle puolen ja valmisteltiin siellä. Sitten mentiin toiselle puolen ns. koekehään, jossa koira ei ollut saanut käydä, eikä ollut edes nähnyt sinne. Kyllä huomaisi, että ovesta sisään astuessa oli ihan pakko skannata ja ottaa hajut - että missä me ollaan ja mitä ja ketä täällä on. Palasi kuitenkin pian työmoodiin takaisin. Tehtiin kolmen liikkeen setti. Avo kaukot (koska ne muut vielä pahasti kesken) - Tunnari (ekaa kertaa palkattomuussetissä nyt leikkauksen jälkeen) - minimatkan nouto (koska noutoa EI oteta vielä hyökkäysvaaran pelossa pitkältä matkalta.) Kaukojen eka nousu oli superhyvä, kaikki maahanmenot hyviä, mutta toka istumaan nousu hieman tahmeampi - hyvin kelvollinen sekin - mutta mä huomasin eron. Eli Kaukohin tarvitaan näillä helpoilla vaihdoilla palkattomuutta & liikkuria. Tunnarin odotteluun meinasin itse tuskastua. Ohjaaja tarvii siis odottelun sietotreeniä ;) Itse tunnari oli hyvä. Ei oikeastaan mitään huomautettavaa. Eikä tainnut mattokaan imaista hajuillaan työn lomassa, niin hieno Raw! Noudossa nosti vähän rumasti, mutta muuten kiva. Ja mikä parhautta. Vastasi kisapalkkaukseen ihan täysillä. Tässä vois kokeilla hieman hillitä itseään ja pyrkiä siihen, että koira kuitenkin pysyisi yhtä aktiivisena. Jälkimainingeissa sitten vähän noudon noston korjaulua ja apusilmien kanssa kaukoja. Illan teema näytti olevan teen vasta toisella oikein. Pitäisi varmaan kertoa tämäkin sillä avaruuskielellä jotenkin, ettei ihan tätä haeta.. Aivan ainutkertaisen loistava treeni kaiken kaikkieaan. Kiitos taas superporukalle, teidän kaa on vaan niin kiva tehdä!

Tänään jatkettiin tokoilua kentällä. Tehtiin tunnarin kanssa vähän rennommin, mutta hieman haastaen ja kuunteluakin otettiin mukaan. Raw oli mun mielestä näissä rento ja varma. Ekat tunnarit haisteli todella tarkkaan. Mitähän tämä "ensilumi", pakkanen ja viima tuolla hajumaailmassa mahtaa tehdäkään? Mutta pari jälkimmäistä oli jo varmempaa hajutyöskentelyä. Mutta korvat ei ollut kuuntelusetissä ihan heti auki :D Löytyivät kuitenkin lopulta ;)
TÄN PÄIVÄN TUNNARIT Onpas hyvä videoida näitäkin joskus. Ohjaaja voi jatkossa keskittyä seisomaan suorassa eikä kropalla auta koiraa sivulle ;)

Pari siirtymäsettiä väliin ja sitten upottiin jälleen kaukoihin. Nyt tuntuu, että nuo sivukupit tuo myös jumia mukaan. Takapalkka jumitti pahasti, lelua ei voi ajatellakaan - koska siihen vasta jää aivo kii. Ja se tahmeus on se, mitä en halua missään nimessä mukaan. Saatiin hyviä toistoja, huonoja toistoja ja jumeja.. Mutta on selkeesti rauhattomampi vaihdoissa treenitilanteessa, kuin kotona rauhallisessa mielentilassa - syöneenä, treenanneena, lenkkeilleenä & väsyneenä. Yksi ongelma on yhä se, että koira haluaa palkkaantua mun "syliin" eli se hakee vahvasti mua kohti. Taaksepäin ajattelua pitää vahvistaa paljon ja oho, kas kummaa myös temppujen tekeminen kauempana minusta on haastavaa. Tätä siis omana juttunaan nyt mukaan KooKoo projektiin. Tuntuu, että tammikuu loppuu kesken, ennen kuin saadaan edistystä aikaan.. Mutta katsotaan sit kuun lopussa eka video ja vika video, onko mitään muutosta tapahtunut.

Varoitus! Seuraavissa videoissa tylsää kaukojen vaihtomateriaalia, joka ei juurikaan eroa aiemmin esityistä! 10.1 perjantai ilta - rauhallisissa fiiliksissä ja
12.1 sunnuntai kentällä ^Tässä on kyllä kaikkea pientä komiista mukana. Kuten tossa lopussa noi viiveet, ja se miten Raw "kasvaa" koko viiveen aikana. Voi elämä tuota koiraa.. Se on niin huippu, vaikka onkin niin hölmö <3

Projekti KooKoo

Muut ovat häipyneet jo nukkumaan ajat sitten, kun tokokamojen järjestely vähän venähti, mutta tämä uskollinen tokoilija ei jätä tavaroitaan! Ehdin ihmetellä jo missä ihmeessä Raw on.. Yleensä aina jaloissa ja mukana joka askeleella, mutta totta tosiaan jotain jäi kesken ja nyt ymmärrän yhä paremmin, miten lähellä Spacemanin sydäntä toko onkaan!

Välillä sitä miettii onko omat koulutustaidot ja tiedot parantuneet niin paljon matkalla - vaikka toki tiedostan koirieni luonne ja ominaisuuserot, niin silti miettii, olisiko Rawsta muotoutunut koskaan tuollainen,  jos sen olisi kouluttanut toisin. Nyt se on hyvin motivoitunut ja rakastaa työskentelemistä. Jotenkin pelkään vieläkin vääränlaisella treenillä pilaavani tuon motivaation. Siitä on tullut mulle tekniikkaa tai osaamistakin arvokkaampi asia. Osaltaan matka on varmasti opettanut.

Tämäkin iso metalli löytyi vielä kulkemasta tokokamojen
joukosta. Taitaa vaan olla Raakiksellekin liian suuri.
Osuu laippa juuri silmän kohdalle.

Niin mutta siis me otettiin tammikulle projekti! Kun kuntoutuksen aikana "tahkottu" tunnari on mennyt niin hurjasti eteenpäin. Niin tammikuun projektina on KooKoo - eli Kaukot  Kuntoon. Tavoitteena olisi saada sen verran toistoja alle, että saadaan tekniikka kelvollisemmaksi ja sen rullatessa aletaan hakea sitten lopulta myös matkaa. Kaukothan on olleet pitkään vaiheessa ja nyt kuntoutus on katkaissut niiden treenaamisen. Ei ole voinut tällaisena kuurina tehdä niitä. Viime vuoden puolella myös löin koko kaukot säpäleiksi ja lähdettiin alusta uudestaan liikkeelle. Mukana oli niin paljon koomailua, että halusin rikkoa paletin ennen eteenpäin jatkamista.

Projekti KooKoo:n tavoitteena on ensisijaisesti
1) Hyvän motivaation ja iloisuuden säilyttäminen. Mitään ei tehdä tämän rikkoontumisen uhalla! Hölmö  ilme on pysyttävä naamalla!
2) Parantaa tekniikkaa
^Ja näiden ohella mukaan otetaan myös tilanteen sen salliessa:
3) Viiveiden palkkaus ja kesto
4) Matka
5) Liikkuri
Mutta nuo kaksi ensimmäistä ovat tärkeimpiä  ja niihin pyritään nyt. Ja nyt kun se kirjoitan tänne, niin en voi enää luistaa treenistä!

TÄSSÄ 5.1 tilannetta.
-Seisomiset jää siis helposti vajaaksi (ei nosta itseään kunnolla pystyyn) - joka on muuten vaikea nähdä itsellä tossa koiran edessä seistessä.
- S-I ja  S-M vaihdoissa tassut ei ihan pysy vielä paikoillaan.
- Kokeiltiin vähän lennokkaampaa nousua. Selkeesti vaikee toteuttaa teknisesti oikein. Hyppää eteenpäin aika voimakkaasti. Pitäis saada tähänkin vahvempi ajatus taaksepäin, jos haluaa käyttää. Mutta tää tukee sitä kohtaa 1 ;)
Videolta vois melkein huomata remmilenkkien mukanaan tuoman selkäjumin, mutta palataan terveysasioihin vähän myöhemmin.

Mä Tykkään susta niin että halkeen!

On vain niitä pieniä ohikiitäviä onnen hetkiä, joihin voisi vain pakahtua siitä mahtavasta tunteesta... 

Ja näiden ajatusten jälkeen tuntuu vaikealta jatkaa niihin fiiliksiin johtaneisiin arkisiin asioihin, koska sanat eivät riitä antamaan kunniaa tälle tunteelle.

Yhä vain lisää sitä maailman parasta tokoa. Maailman parhaan bc:n kanssa. Voi mielettömyyttä, kun on noin hyvä koutsi. Spaceman ja spacemanin spontaanius on tänä päivänä yksi parhaista kouluttajista, monissa asioissa. Jos tuota pientä suurta miestä osaa vain lukea, niin se kertoo niin kovin paljon siitä, miten meidän pitää koiriamme kouluttaa. Meidän tavoite ei ole vain oppia tekemään liikkeitä niin hyvin kuin me vain suinkin osataan. Meidän tavoite on suurempi yhteinen flow. Meidän tavoite on oppia puhumaan samaa kieltä toistemme kanssa, luottaa toisiimme kävi miten kävi.  

Vuoden vaihtumisen jälkeen tokoiltiin näiden kelien johdosta ihan ulkokentällä. On niin helppoa ja mukavaa treenata ihmisten kanssa, jotka tuntee koiran ja osaa haastaa sitä eteenpäin vievällä sopivalla tavalla. Raw oli aloituksessa vähän turhan kierroksilla ja pienen häiriön lisääminen sai Spacemanin "vähän" keulimaan ja piippaamaan aluksi. Tunnarin paluuvauhti on kuulemma vaan tosi hyvä ja mitä mä olen tehnyt sille? Miten mä olen rakentanut sen? No olen ollut rakentamatta sitä.. Vauhtipalkkoja ei ole voinut käyttää, joten puhtaasti ruokapalkalla on menty. Ja tähän liittynee myös muut yksittäiset pienet seikat. En moiti väärien tuomisesta. Tunnaria on tehty kuurina, rauhassa pala palalta, paljon läheltä ilman vauhtia ihan kyllästymiseenkin saakka.. Mitä kaikkea muuta tähän liittyykään, mitä en vielä ole edes ymmärtänyt. Mutta kuntoututusjaksolla on selkeästi ollut sormensa pelissä tämän kanssa.

Eilen oltiin Virkkalassa Nuorten koirien Tokoringin treeneissä Pia Miettisen kouluttamana. Oli jotenkin tosi vaikea keksiä mitä me nyt Rawn kanssa voitaisiin tehdä. Itsellä on kuitenkin jo työkalupakissa jonkin verran sitä tavaraa eri liikkeitä varten. Toi silmänkäyttö ja jumit on varmaan vaikein asia itselleni, mutta haluan avata tämän lankakerän sitten Christan kanssa. Toivottavasti meillä on luvassa kevään aikana koulutus... Aloitettiin tunnarilla. Halusin testata uudessa paikassa uudella liikkurilla ja yleisön vieressä sekä sinne yleisöön päin. Palkkasin kontaktit ja kuuntelut ennen lähetystä. Ja wau, mitäpä siihen muuta sanomaan. Varmasti kapuloille, tarkka siisti nenätyö ja vauhdikas palautus. Kisapalkkasin molemmat. Sitten puhuttiinkin kierrosten nostamisesta, tekemällä esim. nouto alle. Mutta Pia totesi, että palkkaan kyllä aika nostattavasti ja silti se pystyi työskentelemään toisen yhtä hyvin. Ja taas tuli itselleni yksi flash - mitä usein näkee ja kuulee ihmisten välttävän. Koiran liian riehakas palkkaaminen tällaisessa keskittymistä vaativassa tehtävässä. Koira kuitenkin ansaitsee sen mahtavimman palkan, kun se tekee työnsä hyvin. Toki ihan alkukoulutuksessa tällainen palkkaaminen tuskin olisi Rawn kohdalla toiminut. Mutta nyt se motivoi koiraa työskentelemään kovemmin ja paremmin. 

Sitten katsottiin liikkeestä istumista ja kuinkas ollakaan, sukuvika se siellä kulkee mukana. Loppuistuminen on hidas ja istuu taaksepäin, jos istuisi vetäen takaset alleen, niin se voisi olla nopeampi.. Täytynee vähän keskustella Hannan kans tästä, että kannattaako tätä alkaa opettaa vai antaa olla.. Tai tehdä jotain muuta tämän eteen.. No seuraavassa setissä päätin ottaa työn alle ruudun paikan ihan läheltä - sattuneista syistä ;) -Lätkänkin kanssa ja läheltä tarjosi pyörimistä ja hyörimistä paljon. Pian mielestä näistä ei kannattaisi palkata, vaan niistä joissa menee suoraan lätkälle. Ja kappas kun lätkä otettiin ruudusta pois ja sanoin vaan "vapaa" - fokusoimatta koiraa sinne, se meni suoraan kerralla ja pyörimättä. Ja tämän jälkeen sama ruutuun fokusoimatta ja rennosti  vapaa käskyllä. No sittenpä päätin samalla ottaa vähän näitä jumiasioita esille. Ja mielenkiintoisia ajatuksia tulikin. Esim. juuri tämä mun "fokusointi" - sen vois kokeilla jättää pois. Tosin en ole ihan hurjan luottavainen pitkältä matkalta, selviääkö koira oikeaan osoitteeseen. Mutta ehkä me kokeillaan? Samoin ajatuksia kapulajumin kanssa toimimiseen. Ystävällinen heräte, liike ja palkka mukaan lähtemisestä onnistuu ongelmitta, mutta se että koira unohtaisi sen kapulan eikä singahtaisi, ajattelisi/katsoisi sitä kohti - ei onnistu, ainakaan vielä. Puhutttiin siitä, että toruminen silmän käyttötilanteessa voi upottaa sen yhä syvemmälle koomaan.  No mutta lopputulema oli kuitenkin se, ettei tilanne nyt kuitenkaan ole niin paha kuin olen sen kuvitellut olevan.

Loppuun vielä paikalla olot. Istumiseen olisi opetettava tähänkin avonaisempi asento. Tästä on jo aiemmin puhuttu Ninan kanssa. Nyt olisi hyvä tehdä vielä lyhyempiä istumisia, koska tepastelee. On varmaan vaikea istua vielä leikkauksen jäljiltä pidempää aikaa. Makuussa ei oikeastaan mitään. Ne syvät lihakset vahvemmiksi, jotta voin alkaa vaatia suorempaa asentoa. Illalla vielä jumppailin kahden tyynyn päällä ja hitto kun tyyppi ei vaan meinaa vastata tönimisiin kunnolla. Vieläkin haastavampi alusta alle, niin alkaako sitten tapahtua? Rawlla oli myös vapaanaolopäivä. Voi sitä rentoutta ja tyytyväisyyttä, kun oli saanut treenata ja juosta vapaana. Tätä koiran elämän pitäisi olla.