Joskus mäntyä päin on menneet hommani nää..

"Silti sisulla vain jatkan taivallustain.."

"Kato mä lennän taas! Meen läpi seinän!!" Jep, Vauhdin huuma vei Spacemanin mukaan ja päin puutolppaa. Hitto vieköön.. Ja sit hetkeä myöhemmin se poseeraa, kun ei mitään..(yläkuva). Ei aina voi kaikkea vastaantulevaa huomata, kun ne voi yllättää ihan selän takaa - Niin kyllä, juuri niin- kun juoksee toiseen suuntaan ja katsoo toiseen..

Aina, jokaista treeniä ei ehdi tänne päivittää. Eniten on tullut kirjoiteltua tosta Spacemanista.  Ricon agilitytkin on alkaneet pari viikkoa (pian kolme..) sitten ja kelpie on tuntunut jotenkin niin vaivattomalta viedä. Asennetta ja ilmettä on ollut, mutta kuitenkin korvat mukana.  Ajatus siitä, ettei ole pakko aina ehtiä koiran edelle tuntuu yhä vain paremmalta. Koirakin saa tehdä rauhassa töitä, ilman että olen koko aika edessä hidastamassa sen menoa. Tuskinpa se missään tuloslistoilla koskaan tulee näkymään, mutta me tehdäänkin Ricon kanssa sitä omaa juttuamme. Huidelkoon nopeat omassa maailmassaan, me huidellaan omassamme. Ehkä se onkin enemmän iloinen asia, ettei mun tarvi Rawn kanssa mennä masentumaan sinne agilityradoille. Me voidaan olla onnellisia ihan omissa harrastuksissamme ilman sekuntien vertailua. Luulen, että se sopii mulle paljon paremmin. Selvästikään en tule pärjäämään missään nopeutta vaativissa asioissa liittyi ne agilityyn tai mihin tahansa muuhun.

Rawn kanssa ollaan aikaa vietetty enemmän rauhallisten kotitreenien ja ulkoiluiden parissa. Käytiin tosiaan 7.1 Marilla hoidossa. Pahin taisi olla lanneselän alue, jonka kyllä saattoi nähdä jo muuttuneesta pyöreästä selän asennosta. Raw tempoi tiettyjä kohtia käsitellessä vastaan kovastikin, mutta rentoutui kuitenkin hoitoon mielestään sopivassa vaiheessa. Varmaan ensimmäisen kerran elämässään jonkin hoidon jälkeen se oli koko illan kovin rento ja selkeästi väsynyt. Ja voi elämä sitä etujalkojen asentoa, ainahan ne on olleet ulkonevat, mutta hoidon jälkeen mietin, että pysyyköhän tuo koira kasassa enää! Tämän jälkeen Raw on selvästi ollut huonompi taas. Aina vapaana ulkoilun jälkeen pientä oireilua, joka on poistunut remmilenkkipäivien aikana. Tämä oli kuitenkin tiedossa, että näinkin voi käydä. Ensin pahenee, ennenkuin paranee. Seuraamisesta ollaan pidetty myös tuon selän vuoksi tietoisesti taukoa. Nyt varmaa voisi ottaa pätkittäin takaisin treeniohjelmaan.

Viime perjantaina oltiin hallilla tokoilemassa. Otin molemmat pojat mukaan. Raw sai tehdä paikalla makuun ja Rico istumisen. Ricon kanssa teemana oli enemmänkin hauskanpito ja rällääminen ruudun ja ohjautun tiimoilta. Se tekikin kivalla ilmeellä ja iloisesti hommia. Mut hetkessä loppui se kovin potku ja tahti heltyi hieman hitaammaksi. Olen silti tosi tyytyväinen Ricon asenteeseen. Raw taas.. Yritin saada sitä kuuntelemaan merkin ja noutokapulan erottelun avulla. Pian huomasin mustavalkoisen kehittäneen oman kaavan suoritua tehtävästä. Ensin merkille, jos ei tule pysätyskäskyä, niin sitten kapulalle. Hittolainen sentään. Huomasin myös, että olen auttanut tajuamattani nyt niin paljon kropalla sivulle tuloissa, että eihän se osaa ilman apua tullakaan kunnolla. Kotitreeniä ihan riittämiin. Kaukojen matka ongelmaa työstettiin myös temppujen avulla. Näitä vaan nähtävästi lisää. KooKoo projekti tuntuu välillä edistyvän ja välillä taas junnataan sitä samaa kaavaa. Kun näkisi itse taas sinne avaruusmaailmaan, niin tietäisi miten herra Spaceman tämänkin ymmärtää ja mikä on se klikki, joka tarvis nyt avata. Vaikka väitän jotain mahtavia ajatuksen kappaleita tästä olevan ilmassa - ihan siinä meidän käsillä.

Tänään olin kouluttamassa agilitya Ojakkalassa ja oli pakko käyttää pieni hetki hyödykseen - ryhmien vaihdon ja radan rakentamisen aikaan. Otettiin sitä pannassa ollutta seuraamista. Tsiisus, että mopo keuli, äänteli ja ihan oikeesti kulki ainakin kilometrin liian edellä. Ei tällainen peli kyllä vetele.. Tätä on sitten luvan kanssa työstettävä isolla T:llä ja kuurina kasaan. Eihän tästä tämmöisestä muuten tule mitään. No asennetta, sitä ei puutu.. Sitten tajusin, miten loistokas treenikenttä siinä rakentuu - kartioita, esteitä - ihmisiä, jotka tekee omiaan.. Aivan loistosetti meidän tarpeisiin! Ei muuta kuin totta tosiaan sekaan vaan. Hiukan sai huomautella, ettei kyylätä ympäristöä, mutta hyvin työsti mielentilan huomioiden. Tai no ehkäpä se häiriö sai työskentelyn paranemaan päin.. Äitinsä poika? Yllättävää sinänsä pahin häiriö olikin ihminen jutustelemassa kartoita järjestellen - eikä se järjestely ja jutustelu, mutta ihmisen poistuminen muualla. On se hassu koira :D Hengailtiin myös esteiden ja ihmisten joukossa "yhdessä" ja sain Raw tulemaan mukana tosi rentona ilman kyyläilyä. Ihanaa!

Viikon varrelta. Blondi ja pesukoneen korjaus. Se muuten toimii!

Koko viime viikon on kaikki mennyt jotenkin kirjaimellisesti ihan päin mäntyä. Olen yrittänyt säilyttää positiivisuuden ja iloisen asenteen kaikesta huolimatta ja taistellut tietäni eteenpäin läpi vastoinkäymisten. Sitten näytti, että tämä viikko alkaa aivan samalla tavalla, tuntui että pienen ihmisen kuormaan oli lastattu ihan liikaa ihan liian vähälle ajalle. Tuntui että pian usko itseensä ja Rawiin alkaa murenemaan. Ihan uskomatonta miten moinen asia sai sellaisen tunnekuohun aikaan. No lopulta kaikki onneksi kääntyi parhain päin ja tie on eteenpäin. Tuo tunnelataus kai vaan paljasti sen, miten tärkeää tuo toko nykyisin meille Rawn kanssa on. Kiitos.