On vain niitä pieniä ohikiitäviä onnen hetkiä, joihin voisi vain pakahtua siitä mahtavasta tunteesta...
Ja näiden ajatusten jälkeen tuntuu vaikealta jatkaa niihin fiiliksiin johtaneisiin arkisiin asioihin, koska sanat eivät riitä antamaan kunniaa tälle tunteelle.
Yhä vain lisää sitä maailman parasta tokoa. Maailman parhaan bc:n kanssa. Voi mielettömyyttä, kun on noin hyvä koutsi. Spaceman ja spacemanin spontaanius on tänä päivänä yksi parhaista kouluttajista, monissa asioissa. Jos tuota pientä suurta miestä osaa vain lukea, niin se kertoo niin kovin paljon siitä, miten meidän pitää koiriamme kouluttaa. Meidän tavoite ei ole vain oppia tekemään liikkeitä niin hyvin kuin me vain suinkin osataan. Meidän tavoite on suurempi yhteinen flow. Meidän tavoite on oppia puhumaan samaa kieltä toistemme kanssa, luottaa toisiimme kävi miten kävi.
Vuoden vaihtumisen jälkeen tokoiltiin näiden kelien johdosta ihan ulkokentällä. On niin helppoa ja mukavaa treenata ihmisten kanssa, jotka tuntee koiran ja osaa haastaa sitä eteenpäin vievällä sopivalla tavalla. Raw oli aloituksessa vähän turhan kierroksilla ja pienen häiriön lisääminen sai Spacemanin "vähän" keulimaan ja piippaamaan aluksi. Tunnarin paluuvauhti on kuulemma vaan tosi hyvä ja mitä mä olen tehnyt sille? Miten mä olen rakentanut sen? No olen ollut rakentamatta sitä.. Vauhtipalkkoja ei ole voinut käyttää, joten puhtaasti ruokapalkalla on menty. Ja tähän liittynee myös muut yksittäiset pienet seikat. En moiti väärien tuomisesta. Tunnaria on tehty kuurina, rauhassa pala palalta, paljon läheltä ilman vauhtia ihan kyllästymiseenkin saakka.. Mitä kaikkea muuta tähän liittyykään, mitä en vielä ole edes ymmärtänyt. Mutta kuntoututusjaksolla on selkeästi ollut sormensa pelissä tämän kanssa.
Eilen oltiin Virkkalassa Nuorten koirien Tokoringin treeneissä Pia Miettisen kouluttamana. Oli jotenkin tosi vaikea keksiä mitä me nyt Rawn kanssa voitaisiin tehdä. Itsellä on kuitenkin jo työkalupakissa jonkin verran sitä tavaraa eri liikkeitä varten. Toi silmänkäyttö ja jumit on varmaan vaikein asia itselleni, mutta haluan avata tämän lankakerän sitten Christan kanssa. Toivottavasti meillä on luvassa kevään aikana koulutus... Aloitettiin tunnarilla. Halusin testata uudessa paikassa uudella liikkurilla ja yleisön vieressä sekä sinne yleisöön päin. Palkkasin kontaktit ja kuuntelut ennen lähetystä. Ja wau, mitäpä siihen muuta sanomaan. Varmasti kapuloille, tarkka siisti nenätyö ja vauhdikas palautus. Kisapalkkasin molemmat. Sitten puhuttiinkin kierrosten nostamisesta, tekemällä esim. nouto alle. Mutta Pia totesi, että palkkaan kyllä aika nostattavasti ja silti se pystyi työskentelemään toisen yhtä hyvin. Ja taas tuli itselleni yksi flash - mitä usein näkee ja kuulee ihmisten välttävän. Koiran liian riehakas palkkaaminen tällaisessa keskittymistä vaativassa tehtävässä. Koira kuitenkin ansaitsee sen mahtavimman palkan, kun se tekee työnsä hyvin. Toki ihan alkukoulutuksessa tällainen palkkaaminen tuskin olisi Rawn kohdalla toiminut. Mutta nyt se motivoi koiraa työskentelemään kovemmin ja paremmin.
Sitten katsottiin liikkeestä istumista ja kuinkas ollakaan, sukuvika se siellä kulkee mukana. Loppuistuminen on hidas ja istuu taaksepäin, jos istuisi vetäen takaset alleen, niin se voisi olla nopeampi.. Täytynee vähän keskustella Hannan kans tästä, että kannattaako tätä alkaa opettaa vai antaa olla.. Tai tehdä jotain muuta tämän eteen.. No seuraavassa setissä päätin ottaa työn alle ruudun paikan ihan läheltä - sattuneista syistä ;) -Lätkänkin kanssa ja läheltä tarjosi pyörimistä ja hyörimistä paljon. Pian mielestä näistä ei kannattaisi palkata, vaan niistä joissa menee suoraan lätkälle. Ja kappas kun lätkä otettiin ruudusta pois ja sanoin vaan "vapaa" - fokusoimatta koiraa sinne, se meni suoraan kerralla ja pyörimättä. Ja tämän jälkeen sama ruutuun fokusoimatta ja rennosti vapaa käskyllä. No sittenpä päätin samalla ottaa vähän näitä jumiasioita esille. Ja mielenkiintoisia ajatuksia tulikin. Esim. juuri tämä mun "fokusointi" - sen vois kokeilla jättää pois. Tosin en ole ihan hurjan luottavainen pitkältä matkalta, selviääkö koira oikeaan osoitteeseen. Mutta ehkä me kokeillaan? Samoin ajatuksia kapulajumin kanssa toimimiseen. Ystävällinen heräte, liike ja palkka mukaan lähtemisestä onnistuu ongelmitta, mutta se että koira unohtaisi sen kapulan eikä singahtaisi, ajattelisi/katsoisi sitä kohti - ei onnistu, ainakaan vielä. Puhutttiin siitä, että toruminen silmän käyttötilanteessa voi upottaa sen yhä syvemmälle koomaan. No mutta lopputulema oli kuitenkin se, ettei tilanne nyt kuitenkaan ole niin paha kuin olen sen kuvitellut olevan.
Loppuun vielä paikalla olot. Istumiseen olisi opetettava tähänkin avonaisempi asento. Tästä on jo aiemmin puhuttu Ninan kanssa. Nyt olisi hyvä tehdä vielä lyhyempiä istumisia, koska tepastelee. On varmaan vaikea istua vielä leikkauksen jäljiltä pidempää aikaa. Makuussa ei oikeastaan mitään. Ne syvät lihakset vahvemmiksi, jotta voin alkaa vaatia suorempaa asentoa. Illalla vielä jumppailin kahden tyynyn päällä ja hitto kun tyyppi ei vaan meinaa vastata tönimisiin kunnolla. Vieläkin haastavampi alusta alle, niin alkaako sitten tapahtua? Rawlla oli myös vapaanaolopäivä. Voi sitä rentoutta ja tyytyväisyyttä, kun oli saanut treenata ja juosta vapaana. Tätä koiran elämän pitäisi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti