Kokoelma määrittelemätöntä tunnemassaa

Huoh - Tokotreenit ja aiheena ruutu - Lähdin kentälle toiveikkaana, että tehotreeni parantaa meidän tilannetta huomattavasti. Niin siis sitä tilannetta, että Herra R jyrää tiensä ruudun takalaitaan, ennen kuin vauhti pysähtyy ja takajalat voi mennä ulkopuolelle - Jos huudan "Stop" käskyn vaikka kolme metriä ennen ruutua, niin se pistää korvat taakse ja jyrää läpi sinne takalaitaa ja pysähtyy vasta sitten. Muualla "Stop" käskyllä on ihan eri merkitys.. Herra kaikentietävä kelpie siis tietää ihan itse, missä se ruudun oikea paikka on, eikä blondilla ole sanan sijaa. Läheltä tehtynä mersu ei ole kiihtynyt vielä sellaiseen vauhtiin, että se kykenee kääntymään huomattavasti aiemmin..

..Ääripisteet lähestyvät toisiaan

Kokoelma määrittelemätöntä tunnemassaa kesällä ruudussa
kovin lähellä takarajaa tässäkin.

välitilan kavetessa hallitsemattomasti...   

..Mutta kelpie ei ole geometriaa,
vaan kokoelma määrittelemätöntä tunnemassaa
kuinka puolustautua...

...Tietääkseni siinä on jotkut rajat  
(-Siinä ruudussa-)
Miten kohtuutta voidaan venyttää...      
(-Ja kriteereitä-)

...Haluasitko olla pelkkää fysiikkaa,
koska silloin lainalaisuudet pätisi jokaiseen pintaan..

No ruutu ei ole mun mielestä vieläkään koiralle looginen, koska siinä on miljoona pientä lokeroa joihin koira voi asettua ollen silti ruudussa - ja mun pitäisi osata hahmottaa ruudun lokerot myös kauempaa, jotta osaan paikallistaa, koska koira on mun palkkaus lokeroiden sisällä. Mutta miten koira hahmottaa ruudun todellisuudessa? Alusta asti en ole mielestäni osannut kertoa riittävän selkeästi mitä haluan koiralta ruudussa, enkä ole ollut puhtaasti tyytyväinen tapaani opettaa ruutua koiralle. Olenhan saanut sen jollain tasolla hahmottamaan asian - mutta aina palaan samaan ajatukseen, joka mielestäni voisi ratkaista tämän epätietoisuuden ja tuoda varmuutta paikan hakuun, mutta en ole saanut keneltäkään tukea tämän ajatuksen taakse, mutta pitäisi varmaan vaan uskaltaa kokeilla. Olisko Brenda viuhahtelevine herneineen mun koekaniini?- Miten monimutkaista yksinkertainen toko voikaan olla, kun se tuo mukanaan uusia haasteita. Mutta tämä vastaantulevien ongelmien ratkominen, -joita siis ei tiennyt  alunperin edes olemassa olevan - taitaa tehdäkin tästä lajista lopulta kovin mielenkiintoisen!

PS. Ja treenit meni ihan hyvin, sain paljon onnistuneita toistoja parempaan suuntaan vanhoilla menetelmillä :D Mutta kokeilen kyllä vielä uuttakin!

Mun pitäis olla käsittämättömän vahva ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa, vaik jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa?

Juurikin niin!  Pitäis olla niin vahva aina ja jokapaikassa ja eilenkin jalkojen olis pitänyt pysyy liimattuna siellä kontaktilla - vaikka edellisen kerran yllytettin juoksemaan niin kovaa ja vapautettiin heti? Ei ymmärrä? No siinä sitä blondille taas pohtimista riittää, mitä se tekis mun kontaktien kans, sen on aina niin vaikee päättää..
Veinhän heti sunnuntaina sen blondilaisen kentälle ja näytin, että miten taidokkaasti se mokasi meidän lauantain hyppärin.. Melkein syytti jo minua siitä väärästä estevalinnasta, mutta onneksi ymmärsi lopulta itsekin, että itsehän se mut sinne väärään putkeen ohjasi! Siellä se ihmetteli "kyyryasentoja" sitä miten ne ei ohjaa tai ohjaa väärin ja mitä lie! Mutta löysihän sekin vaeltava palapelin pala omalle paikalleen - Kyyryasento -Toiselta nimeltään vahva perseohjaus - Jep, mitä sitä kaunistelemaan. Niin se Miakin sanoi. Ehkäpä kartturi oppii tämänkin joku päivä muistamaan!

Bree mummo parka on sairastanut - Taas joku suolistotulehdus. On ne vaan noi shetlantilaiset herkkiä. Tai ainakin meidän Brenda. Oli mullakin lauantaina vähän heikko happi, yrjö tuli kylään aamusta ja ripulit täräytin Hyvinkäällä. Mitä tuosta - pelimies  täräytti sen jälkeen myös tuplanollat - Mitäs tota sairastelemaan sen enempää, menee vielä yhtä heikkoon kuosiin, kun Bree! On se vaan kurjaa katsottavaa.. Siellä se asustaa eristyksessä, ettei täräyttele kaikkia mattoja pesukuntoon ja minä joudun olemaan ihan yksin koko suuressa talossa!! Järkyttävää ja sit vielä vaatekaapit alkaa huutelee kesken pitkän piinaavan päivän! Joo, tosiaan - Onneksi ne mölysi vain kerran, eikä enää enempää - Kyllä siinä on kenen tahansa vahvuus koetuksella! Vähän kyllä onnen itkuja tirautin, kun mamma tuli kotiin.. Ei saa sit kertoa siitä kenellekään! Mut olinhan niin kovin helpottunut.. Jalat ei taas pysyneet paikoillaan - Mä vaan menin taloa ympäri ja ympäri.. Koko pitkän päivän miettinyt, että koska mamma tulee takaisin, kun Brenda parkakin ihan yksin siellä toisessa huoneessa joutuu olemaan.. Toivottavasti Brenda olis jo huomenna kunnossa, niin onhan paljon turvallisempaa Breelläkin olla mun seurassa, kun on komea tumma mies seuranaan ;)

-Rixulainen-

Agilitya Hyvinkäällä

Kisattiin tänään Hyvinkäällä agilityn merkeissä. Tuloksena tuplanollat, joilla 2x 2.sija :) ja hypäriltä harmittava hyllytys :/ Rico oli kyllä erittäin pätevä, vaikka kartturi yrittikin häiritä ja hidastaa toisen matkan tekoa! On se kyllä kumma, ettei osaa olla hidastamatta ja olematta pois toisen tieltä. No sertejäkin olis ollut jaossa näillä agiradoilla, mutta kun ei niitä saa vastaanottaa vielä. No hyppyradalta olisin mielelläni Hipsulaiselle sen suonutkin, niin eipäs sitä sitten. Ei ollut sen aika, tiedä onko koskaan..Hemmetin hienoo rataa tehtiin (Mitä nyt taas kartturi oli jarruna radan alussa ;o) kunnes kelpieläin päätti valita väärän putken.. Olen katsonut sen radan  videolta ja melkein väittäisin, että ohjaan ihan oikeaan suuntaan ja herra R vain singahtaa mun ohitse sinne väärään putkeen..? Tai sitten olen "kyttyräasennossa" ja koira tekee omat päätöksensä radan etenemisestä, mutta enkös aina vähän ole siinä asennossa - luulis sen jo tottuneen? No niin tai näin, niin väittäisin, että aika olisi ollut ihan kohtuullinen (Ellei jopa erittäin hyvä..?) ja niin mitä sillä olisikaan voinut saada - Joo, niin kovin TURHAA jossittelua, mitä joka ikinen kilpailija voi tehdä - Ja jos jossittelu viedään astetta pidemmälle, niin jokainen kilpailija olisi voittanut ja jokainen olisi saanut sertin tai valioitunut tai?? Niinpä niin - Eli: Emme onnistuneet tänään hyppyradalla ja piste. Tänään ei ollut sen aika, joskus ehkä on tai sitten ei. Se selviää minulle joku päivä, jota kukaan ei tiedä. Ja piste. Paitsi, että sen verran vielä, - väittäisin havainneeni minun kiltissä ja nöyrässä koirassa pientä röyhkeyttä tässä tilanteessa- Heh, that´s great!! Siitä ehkä tulee agilitykoira!! Olin myös kovin iloinen omasta liikkumisestani ja siitä minne saakka ehdin hypärin "loppusuoralla" Olin paljon enemmän edellä koiraa, kun uskalsin toivoakaan :) Paitsi, että näytän siinä juostessani siltä, kuin yrittäisin lentää...!! ;D

Toiset juoksee ja ohjaa, kun taas toiset on niin epätoivoisia,
että yrittävät lentää!
..."Lentäen olisit jo perillä"...

Pahimman vastustajani tiedän, minusta itsestäni sen löydän

Treeniä vain treenin perään - perusarkea. Agilityä yritetään herätellä taas kesän jäljiltä henkiin ja tokoa ylläpitää, jos meille koepaikka vielä suotaisiin. Tiistaina oli hallilla Mian treenit ja voi miten fiiliksissä olinkaan ensihetkistä asti agilitystä - Olin varmaan yhtä hymyä. Ihanaa kun joku paneutui tosissaan meidän koiriin ja suunnitteli treenien jatkuvuutta!! Olin niin paljon kaivannut juuri tätä! Ihanaa :) Tästä tulee tosi hyvä treenisyksy! Joko olis aika laittaa ne Ricon kontaktit taas kuntoon? Nyt olis loistava estekalusto, joilla uskaltaa antaa koiransa juosta kovaa.

Keskiviikkona lenkin jälkeen ´vähän kotipihatokoa ja tänään Hannan lauman kera kentällä yhdistetyt agility ja toko treenit - Kun et osaa päättää - niin ota molemmat ;D Aksatreeninä pieni pätkä kontakti putki erottelua, irtoamista ja jotain muuta perusjuttuu. Tokotreeninä tehtiin ohjattua ja kaukoja.  Hienosti Rico haki kapulat joka kerta, vaikka jätin sitä merkille eri suuntiin ja laitoin vielä häiriömerkit kapuloiden väliin.  Merkki oli myös mielessä kirkkaana. Hieno mies! Ainut vaan, että ääniefektit lähti taas mukaan, kun palkkasin noudon ennen luovutusta. Johtuuko sitten ensin tehdystä agilitystä vai tokon suosion noususta Herra R:n mielessä. Myös merkin hetsaukset saa pientä vinkumista esille. Kohta täytynee lähteä laskemaan virettä - Sitä saa mitä vahvistaa! Kaukoja työstettiin "tuomarin" tuijotellessa Ricoa vieressä ja liikkuessa vähän. Selvästi häiritsi, mutta lopulta tsemppasi hienosti ja teki vaihdot epävarmuudestaan huolimatta. Joskus vaan huimaa ja kovaa, silloin voi olla vaikeempaa kuin aina!

Lopuksi vielä kuvia viime viikonlopulta tokokisoista

Mietin onko tämä totta ollenkaan !?

Tänään Kirkkonummella tokokokeessa ja Rixulainen meni ja nappasi itselleen 282 pistettä ja 2.sijan "puolihuolimattomalla" työskentelyllä.. Juu - Siis uskomatonta, että ollaan jo tässä pisteessä ja tokon kisakirjasta ei löydy vieläkään yhtään mitään muuta, kuin 1-tuloksia. Eihän tällaista koiraa olekaan? Tai siis onhan niitä hyviä, huipputoko koiria, mutta siis tällaista tavallista keskinkertaista tallaajaa, joka tulee ja tekee vähän hutiloiden jotain juttuja, mutta kuitenkin niin hyvin, että saa sen 1-tuloksen! No niin tai näin - joka tapauksessa ollaan niin kovin lähellä - Niin lähellä, etten edes uskalla ajatella sitä!! Tai sanoa ääneen! Shhh.. Ehkä vielä tälle vuodelle buukataan sittenkin joku Tokokoe kalenteriin :)

Tämän päivän kokeessa tuomarina toimi Ossi Harjula ja tässä pisteet osa-alueittain

Istuminen   10
Paikalla makuu  10 - Ricon perussettiä, uskoisin. Tuomarilla ei ainakaa ollut mitään mainittavaa.
Seuraaminen  8  - No huh.. Piti paikkansa ihan ok, mutta nyt taidan tosiaan tietää mikä on se paljon puhuttu "kelpiepää"!! Hitsi se pää veivasi ja vaikka minne  - mikä possu! Ja painoikin välillä, mut ei onneksi kovin pahasti. Edelleen seuraamisen kanssa pitäisi löytää tasapaino tekemiseen.
Z                  7 - Eipä herra R istunut... Saattoi olla kyllä omassa käskytyksessä syy tähän, hitsin hitsi!!
Luoksetulo   10  - Uskomatonta, toinen koe peräkkäin, kun tästä tulee kymppi! Kerroin on kuítenkin 4, niin tästä yritetään pitää kiinni!! Jotain joka on alkanut sujumaan :) Tuomarikin taisi liittyä mun koiran kehumiseen "Wau!!" kommentillaan :)
Ruutu           10 - Merkille olis voinut mennä vähän kovempaa, siis vähän. Ruudun bongasi hyvin, mut ei meinannu jarrut löytyä käskystä ja oli ihan takareunassa, mutta sisällä kuitenkin!
Ohjattunouto 9  - Merkki taas MUN makuun vähän vaisu ja jäikin vinoon (takapää haettavan vasemman suuntaan). Lähti suoraan ruutua tai muuta merkkiä kohti sivulle, mutta teki hienon hakukaaren kapulalle :) Huh! Treeneissähän ei paljon kaaria tee, vaan menee suorinta tietä kohti kapulaa. Eteenluovutus jäi vinoksi,mistä pistemenetys :( Pitäiskö se suoraan sivulle tulo opettaa..?
Metalli          9 - Muuten ei mitään valittamista, mutta taas se luovutusasento vino, voihan!! Olis ehkä itselläkin pitänyt seisoa vähän kauempana hyppyesteestä?
Tunnari         7 - Nosti kierrokset kaakkoon. Tälle on niin tehtävä jotain..! Mun käskyllä lähtiessään vinkaisi hiljaa, mutta kapuloille päästyään haukahti tosi kovaa (Ei jäänyt keneltäkään kuulematta!!) Teki työn hyvin, mutta palautuksessa oli taas vähän vallattomuutta mukana. Rallattelee ihan kuin kaverin vesikoira! Eikä siinä mitään, mut kun työskentely muuten ei ole sitä samaa rallattelua..Tässä oli hyvä luovutusasento kuitenkin :)
Kaukot         8 - Joopa joo.. Toinen murheen kryyni. Tällä kertaa nousi ekalla tosi hyvin ja havaittavissa oli selvä palkan odotus, eli jotain edistystä viime kokeeseen? Mut matkalla otti häiriötä ja epävarmuutta oli havaittavissa (lisäkäskyt).

Kaiken salaisuus on täydellinen rentoutumisen taito

Onpas taas mitä treenata, kun kaikkeen olis lääkkeet valmiina, mutta täytyy alkaa tekemään analyysia ja pohtimaan jatkohoitosuunnitelmaa ;) Mut kaikesta valituksesta, ruikutuksesta ja epäonnistumisistakin huolimatta - On mulla vaan niin hieno ja ihana koira, jonka kanssa on ilo tehdä ja harrastaa!! Ei se täydellinen ole, eihän mikään koira ole, mutta kyllä mä vaan tykkään siitä ihan hirmuisesti kaikkine sen vikoineen, omalaatuisuuksineen ja hyvine ominaisuuksineen. Sillä oli niin kovin suuret saappaat täytettävänään, mut kyllä se on tainnut odotukset lunastaa <3

Agilityy pitkästä aikaa ja Luonnetestivideot

Pitkästä aikaa agilitytreeneissä! Eilenkin piti jättää hallivuoro väliin, kun kuume ja flunssa kaatoi sängyn pohjalle. Rico ei ymmärtänyt millään miksei lähdetäkään, kun se oli jo päättäväisesti pakattu auton takaluukkuun.. ja kyllä toista osapuoltakin ärsytti kovin. - Ei muuta kun peiton alle ja lääkitys  kuntoon, jottei toinen aksapäivä menisi mönkään.. No tänään onneksi päästiin kentälle. Timo tuli vetämään meille treenit - olipa taas tervetullutta kun joku oli katsomassa perään ja laittoi kiinnittämään huomiota koiran ponnistuspaikkoihin ja omaan liikkumiseen. Sain myös palautetta, että voisin vähän miettiä turhia käskyjä ja karsia niitä pois. Kun käytän niitä kokoaika noin paljon, niin ne menettävät merkitystään. Totta, pidän itse tästä ajatuksesta - Siis, ettei tarvitsisi olla koko aika äänessä ja oppisin ohjaamaan joissain kohdin hiljempaa :)

Tässä lopulta Ricon luonnetestivideot kahdessa osassa:

http://www.youtube.com/watch?v=Q2l4v2wLCeM

http://www.youtube.com/watch?v=HTYBWm5uzBc

Otteita Ricon luonnetestin kuvauksesta

Tässä tuomareiden avaamia kommentteja tiivistettynä Rixulaisen testistä

Toimintakyky (+1 pieni) 

"Koira huomaa kelkan heti ja virittyy siitä. Menee kuitenkin nopeasti pieneen epävarmuuden tilaan ja alkaa väistämään kelkkaa. Jossain vaiheessa alkaa iso pyörä heittämään. Koira menee ohjaajan taakse. Ohjaajan mennessä kyykkyyn kelkan viereen uteliasuus, taisteluhalu ja ohjaajan turva vie koiraa eteenpäin ja se uskaltaa tulla haistelemaan. Koira ei kuitenkaan meinaa päästä yli kelkasta-> jää tuijottamaan kelkkaa. Pimeässä huoneessa halu edetä on kova, mutta siellä taas pikkuinen hermopaine ajaa ylitse,  ettei koira saa kunnolla kohdistettua ja tarvitaan apua. Yrittää liikkua ja hakea, mutta tulee ping pong efekti. Kantti ei riitä mennä syvemmälle yksin tutkimaan. Kaikkialla muuallakin, kuten hyökkäyksissä koira antaa periksi. Toimintakykyä on, mutta se on pieni."

Terävyys +1 pieni

"Kelkalla näkyy vähän terävyyttä, ensireaktiona karvat nousee pystyyn. Seinässä, terävyyden erikoiskokeessa ei suurempaa terävyysreaktiota näy. Seinässä tulee vaan pientä vaisua murinaa ja sitten koira antaa hyökkääjälle periksi. Hyökkääjän muuttaessa käytöstää fiksummaksi, koira antaa helposti käsitellä itseään."

Puolustushalu +1 pieni

"Hyökkäyksessä saadaan esille taas pieniä varoituksia, mutta aika nopeasti koira tuumaa, että mamma voi hoitaa häiriintyneet tyypit ja menee ohjaajan taakse."

Taisteluhalu +2 kohtuullinen

"Koira lähtee hyvin innokkaasti keppileikkiin mukaan. Vähän vahvistaessa käyttäytymistä saadaan oikein hyvää vetoa ja se pitääkin aika napakasti, jopa ohjaajakin lähtee rastin päältä liikkeelle ;) Ote ei silti ole missään kohtaa sellainen, et : ”tää on mun keppi!" Keppi pyörii suussa kun mopon kahva, mutta koira haluaa käyttää leukojaan ja lihaksiaan. Taisteluhalu näkyy myös tässä kun kelkka on pysähtynyt, niin koira alkaa härppimään sitä. Taisteluhalua voisi olla enemmänkin, mutta sitä on kuitenkin hyvin ja koira palkkaantuu taistelun kautta oikein hienosti."

Hermorakenne  +1 hieman rauhaton

"Koira kuormittuu aika voimakkaasti. Sillä nousee helposti niskakarvat pystyyn ja silloin tulee ylimääräistä säätöä, mutta riittävissä määrin se pystyy palautumaan, kun sille annetaan pieni hetki."

"Yleensä ottaen koirasta löytyy taistelutahtoa. Se on ihan reipas koira, paitsi sitten kun sitä alkaa huimaamaan ja sitä alkaa huimaamaan hyvin aikaisessa vaiheessa."

Kelpo otus, jota joskus vähän huimaa ;D Tunnistaako Ricon tästä kuvauksesta?

Kokonaisuudessaan:

-Testattu-

Rixulainen on nyt sit virallisesti luonnetestattu. Olen ihan tyytyväinen, vaikka en tiennytkään oikein mitä osaan tältä koiruudelta odottaa- koska sen käytös vaihtelee tilanteiden mukaan laidasta laitaan, mikä tulikin myös testissä esiin. Ja onhan se tiedetty miten omanlaatuinen tämä kaveri on ;)
Muutamia yllätyksiä ja itselle odottamatonta tulkintaakin toki mahtui mukaan, niinkuin varmaan aina joka testissä :)

Rico oli oman tapansa mukaan hyvin avoin ja luoksepäästävä. Lähti leikkiin hyvin ja taisteli hyvin vieraan kanssa. Piti niin tiukan otteen kepistä hihnan kiristyessä, että mä jopa horjahdin paikoiltani ja murahteli enemmän kun mun kanssa leikkiessä - oho :)Tästä huolimatta se ei kuitenkaan purrut kunnolla koko suullaan - ..syvällä sisimmässään paimen kuitenkin samaan aikaan ;)

Kelkalla koiruus yllätti ja aloitti murinan ja haukkumisen yllättävän aikaisin. Pokka meinasi pettää, kun se murisi ihan tosissaan (Enpä ole tätäkään ennen tästä koirasta tiennyt) Siirtyi kylläkin mun taakse, ei ollut miestä seistä mamman rinnalla ;) Uskaltautui myös katsomaan itse kelkkaa, kun olin kyykyssä kelkan vieressä ja vähän yritti napsia hihoja ja pipoa.. Heh :D Takaisin kävellessä halusi käydä katsomassa ja haistelemassa kelkkaa vielä ja tuomari tulkitsi siitä, että ei päässyt kelkasta kunnolla yli vaan se jäi päälle - Vaikka itse olisin tulkinnut sen niin, että hetki sitten sai niin paljon kehuja, että halusi käydä uudestaan vähän katsomassa, jos sais lisää kehuja ja vaikka sen pipon retuutettavaksi..

Meitä kohti hyökkäävä ihminen sai taas murinaa, haukuntaa ja väistämistä aikaan, mutta hyökkääjän käytöksen muututtua muuttui Riconkin käytös. Hetken mietti antaako enää koskea itseensä, mutta oli pian taas oma luottavainen itsensä. Haalareita säikähti niin kovin, että hyppäsi suoraan mun jalkoja päin ja päästi kamalan huudon.. Auuu..!! Haalareista kulki tämän jälkeen ohi vain nuuhkaisten niitä. Tuomarin sanojen mukaan tämä ei jäänyt sitä vaivamaan.

Pimeä huone oli todellinen yllätys minulle. Koira tuli huoneeseen kuulemma tosi kovaa, mutta ei lähtenyt sokkeloiden läpi tulemaan mun luokse? Outoa - Se kuulosti liikkuvan huoneessa, mutta hengaili tuomareiden kanssa siinä huoneen etuosassa, eikä lähtenyt pujottelemaan sokkeloita läpi -Todella kummallista. Vasta usean kutsun jälkeen Rixulainen tuli luokse - Se kävi kyllä mun mielestä vilkaisemassa jossain vaiheessa, et siellä se mamma istuu nurkassa, mutta istukoot, mulle annetaan varmaan pian joku tärkeä tehtävä - Hassu koira. Sillä ei niinku jotenkin ollut ajatusta siitä, että mitä sen pitäisi tehdä. Odotin ja oletin sen tulevan välittömästi mun luokse. Tänään kuitenkin näin.

Seinässä yksin ei ollut halunnut puolustaa itseään enää ollenkaan. Taisi haukahtaa kerran ja arveli sen jälkeen, että: "et nyt viitsis tyyppi uhkailla mua.." oli kuitenkin aika coolisti, eikä yrittänyt paeta ja oli  jälleen avoin ja luoksepäästävä, kun hyökkääjän käytös muuttui.

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Tempperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausupelottomuus ++ Laukaisukokematon

Kokonaisuudessaan pisteitä 110 ja hyväksytty :)
(Tuomareina toimivat Sami Heikkilä ja Pirjo Ojala-Laine)

Yllättävää oli toimintakyky -1, Olisin ajatellut Ricon toimintakykyä kohtuulliseksi, mutta pimeän huone taisi laskea sen osuuden arvostelua. Ja tempperamentista "Erittäin vilkas" ei kyllä kuvaa tätä koiraa - Sanoisin paremminkin, että kohtuullisen vilkas? Tuomari sanoikin tästä kohdasta, että koira on esittänyt kokeen aikana tempperamenttia niin laidasta laitaan- käynyt kaikki kategoriat läpi, että tämä "erittäin vilkas" ei kuvaa sitä todellisuudessa kaikilla osuuksilla, mutta tässä arvostelulomakkeessa se on merkitty siihen, koska hermopaineen alla tempperamentti osuus luokitellaan erittäin vilkkaaksi ja taas tasapanoisemmassa tilanteessa koira ei ole enää niin vilkas.. Jotenkin näin se meni? Videot on varmaan katsottava vielä itse uudellen läpi, jotta paremmin näkee mitä siellä tapahtui ja miten se kommentti todellisuudessa meni. Ehkäpä vielä koostetta niistä luvasta :)

Mietin olenko mä sairain kaikista vai se joka eniten hahmottaa...?

Vallattoman vallattomat tokohallitreenit! Hiphei vaan.. Mieli on vähän levoton - minkäs sille nyt voi? Halliin siirtyminen on aina jotenkin niin kovin jännää!! Ja aamulla mua ajettiin treenillä ylös, ylös ja vielä ylemmäs.. JA nyt vietiin halliin ja vaadittiin olemaan hillitty, hallittu ja maltillinen ja kun tää keepie-eläin ei vaan voinut pysyä nahoissaan. Oli vaan niin virittinyt fiilis!! Kuin viritetty jousi.. Piti seurata, niin PITI, mutta kun pää pyöri ja yritti hakea osumaa mamman reiteen ja jalat edisti ja ruumis vaan meni ja vähän  poikitti ja taas jalat meni sinne ja tänne, seilasi puolelta toiselle..Huh! Palautetta tuli ja yritin ja yritin, mutta kun oli vaan niin siistiä ja olin niin tohkeissani tekemisestä. Oli kyllä levotonta, myönnän mä sen, mutta kun... Anteeksi! oli vaan niin kivaa!!

Ja joku oli kakannut vähintään meidän ruutuun! Yök, mä eka juoksin vahingossa siihen "kakkakohtaa" ja hitto - pakko oli siirtyä heti pois - Sit ihmetellään, et miksi en mene keskelle ruutua. Kummallinen koira - No just joo! Menkään itse seisomaan sinne missä haisee shitti!! Niin ja tunnareita ei olis saanut tarkistaa kaikkia, kun ottaa heti oikeen hajuisen.. Mä vaan haluan minimoida virhemahdollisuuden, eikö muka saa? Kyllä mä sit aina palautan sen oikeen, kun oon ihan varma, että haju on varmasti se tuorein :D

Muutenkin tää syksy tuo mukanaan tällaisen jännän jännittyneen olotilan. Kotona nukuttaa tosi paljon ja en viitsi omiani touhuilla ollenkaan. Ollaan Breen kanssa hautauduttu sohvan nurkkaan.. Lataan vaan akkuja ja lepään - Sitä hetkeä varten kun pääsen töihin!! Sit mennään, pois alta kaikki risut ja männynkävyt ja mamma on niin hämmästynyt mun uudesta syysmoottorista. Kyllähän sen pitäis jo mut tuntea, kesät ei vaan sovi mulle, ne vie kaiken energian mennessään. Tai no sopiihan ne, mutta kesät on tehty vain vepeilyä varten, jos multa kysytään :D
Mutta, nyt on taas niin syksy <3

-Rixulainen-

Vepekausi paketissa

Se olis sit viimeiset vepekokeet tälle vuodelle käyty ja ensi keväänä uudestaan. Ensi vuonna jatketaan AVO luokassa viimeisen ykkösen metsästystä. Koira teki niin hyvin kuin osaa, mutta  ikävä kyllä se ei riittänyt tänään. Harmitus ja ketutus on melkoinen, mutta minkäs teet. Enpä sit kai ollut osannut valmistella koiraa kestämään "mitä vaan" ja sellaisissa asioissa missä en tajunnut mitään ongelmaa olevan (ja eihän tuota ongelmaa vaikuta olevan vieläkään?? Näin niinku kotona säädettyjen treenien perusteella..)

Jännitin kamalasti ennen kokeen alkua pientä tuulta ja houkuttelevaa kalliorantautumismahdollisuutta ohi maalilinjan tietenkin.. No - se ei aiheuttanut mitään ongelmaa ja Rico hoiti hienosti toisen veneen haun täysin pistein. Olin niin kovin tyytyväinen ja luottavainen loppukokeen suhteen - Mutta tähän luottavaisuuden tunteeseen ei taida kannattaa ikinä - koskaan - tuudittautua.. Vientiesineeksi oli arvottu lepuuttaja, joka oli

"pehmeä" versio ja Ricon helppo ottaa kiinni oppimallaan tavalla. Menin rantaan luottavaisena ja varmana, että koira kyllä osaa ja hoitaa tämän. Vienti on kuitenkin meidän varmin täysien pisteiden liike, kun siinä ei tarvitse vetää mitään raskasta. Hienosti koira lähtikin ja ui venettä kohti ilman mitään ongelmia. Se lähestyi venettä ja mä vedin jo henkeä, että olen valmiina huutamaan "irti" käskyn, mutta mitä hemmettiä!!? - Näytti, että koira on jo veneellä, mutta kukaan ei liikahtanutkaan sitä kohti? Näinkö rannalta tilanteen väärin? Seuraavassa hetkessä kelpii pyörähti ympäri ja katsoi minuun kysyvästi - Voi ei!! Se vilkaisi vielä kerran kohti venettä - mutta ei nähnyt siellä mitään liikettä itseään kohti ja lähti päättäväisenä lepuuttaja suussaan kohti rantaa. Yritin vielä käskyttää, vaikka tiesin sen olevan tässä vaiheessa täysin turhaa :( Pieni mies on viennissä niin nopea liikkeissään, jos kukaan ei ota sitä vastaan, niin se tuo vietävät takaisin. Hitto vie...  Villen ottamasta kuvasta näkyy miten lähellä venettä se on ja tossa vaiheessa sillä ei ole vielä aikomustakaan kääntyä takaisin, eli se jatkaa vielä matkaa lähemmäs venettä... P*r**le..

En tosiaan tiedostanut, että tässä olis mitään ongelmaa, koska kuvittelen koiraa vastaanotettavan kokeissa vasta lähellä venettä, mutta kuitenkin niin, että koiran tullessa noinkin lähelle (ja siis vielä lähemmäs tuosta) sitä vastaan kumarrutaan jo, jotta se tietää kenelle sen kuuluu viedä - mutta taisin erehtyä? Mun täytyy siis treenata niin, että koira tyrkyttää esinettä veneeseen... Harmitti niin kovin, että päätin keskeyttää kokeen ja muutenkin alkaa olla jo sen verran viileää, että parempi viedä koira kotiin kuivumaan, kun ei ollut enää "mitään" saavutettavaa siinä kokeessa. Päästin Ricon vielä uimaan ja hakemaan frisbeetä, jotta sille jäisi "parempi mieli" tämän vuoden viimeisestä uintikerrasta ja vepekokeista.

Olen pähkäillyt pääni puhki treenejä millä voisin vahvistaa tuota "tyrkyttämistä". Vaikka en tiedä saanko koskaan tosta koirasta kovin tyrkyttävää mallia. No ainakin ensimmäinen treeniversio kotona onnistui loistavasti, eikä Ricolla ollut aikomustakaan kääntyä pois.. Vaikkakin, nyt olis kyllä aika pyyhkiä tämä mielestä pois ja aloittaa ne treenit vasta ensi keväänä, koska tällä hetkellä tämä on jo turhaa. Mennyt mikä mennyt. Toisaalta mitä väliä sillä on nouseeko toi koiruus seuraavaan luokkaan tänä vai ensi vuonna. Sillä on kuitenkin takana loistava ensimmäinenVepekausi - Treenit aloitettu kesäkuun alussa. Kesäkuun lopussa sove suoritettu, heinäkuun alussa ALO suoritettu ja aloitettu vasta sen jälkeen treenaa AVO-liikkeitä (+ pitkä kesäloma ja pois oikeista treeneistä 3viikkoa!!) ja elokuussa 2x AVO1 . Aika hieno kausi kaikkiaan :) Talvilomalle siis ja hymy takaisin huulille :) On ilo omistaa tollainen koira, jonka kanssa on kiva tehdä ja joka tekee mielellään töitä :)