tiistai 27. joulukuuta 2011

Lumimaassa tavoitteita miettimässä

Jouluaatto aamu etelässä alkoi sateisena ja pimeänä jatkuen koko päivän samanlaisena. Joulupäivänä matkattiin Satun ja koiralauman kanssa kohti Kainuuta, lumimaata ;) Ja niin päädyttiin todellakin lumimaahan. Ai, mikä rauha ja hiljaisuus - Täällä sielu lepää ja koirat todella nauttii äärettömästä vapaudesta metsälenkellä <3


Kelpielapsen 3,5 wee riemu ja vauhti lumesta ja vapauden huumasta


Rixulaisen huolehdittava lomalauma; Bree, Miro & Zhoco
 Vuosi 2011 antoi meille enemmän, kun oli uskaltanut toivoa. Agilityssa Rico saavutti heti tammikuussa ensimmäisen AVA-sertinsä Hyvinkäällä ja toinen saatiin myös vuoden varrella Kajaanista, mistä myös voittonolla. H-sertien kohdalla vaan onnea ei tuntunut olevan mukana, mutta Hyvinkäällä ehdittiin vielä joulukuun aikana sellainenkin saada. SM:ssä oltiin mukana, mutta suoritus oli todella ala-arvoinen ja ei ollenkaan meidän tasoinen. Ihan syystä ei oltu siis mukana karsinnoissa - ihan oma valinta ja seison edelleen sen takana, että aika ei ollut sellaiseen ollenkaan oikea. Loppukesällä Hiiden Haukkujen joukkueen voimin voitettiin Piirm kultaa. Vuoden 2011 lopussa Ricolla on kasassa SM nollat ensi vuodelle. Yhteensä 12 nollatulosta, joihin sisältyy 2x tuplat, 2x triplat.ja jopa sijoituksia on mahtunut mukaan 4x 3. ja 3x 2.

Vepe ryhmään päästiin mukaan toukokuulla ja laji osoittautui Ricon suosikiksi, joten rohkeina lähdettiin kokeilemaan SOVEn suorittamista kesäkuun lopulla vieraaseen rantaan. Rico läpäisi SOVEn ja Seuraavana viikonloppuna ALO luokka oli myös taaksejäänyttä elämää. Rico taisi ehtiä ensimmäisenä kelpienä korkata kyseisen lajin. Kesän aikana ehdittiin hankkia myös 2x AVO1, eli yhtä vaille siirto VOI luokkaan. Tätä lajia lähdettiin kokeilemaan keväällä periaatteella: "Katsotaan miten koira toimii, kokeillaan kisaamista - jos homma toimii." Rico siis ylitti odotukset huimasti tässä lajissa.

TOKO:ssa tavoitteena oli saada VOI1 ja päästä kisaamaan EVL:ssä. Toukokuussa Rico saavutti ensi yrittämällä VOI1 ja syyskuussa rohkenimme EVL kehään pienen painostuksen saattelemana, kun meidät passitettiin Piirm-joukkueeseen. Rixulainen ei ollut ihan parhaassa terässä, mutta ylsimme silti 1-tulokseen ja sijoitus taisi olla bc-voittoisessa isossa porukassa 4. ja Hiiden Haukkujen joukkueelle saatiin porukalla PiirM pronssia. Lokakuussa haettiin Ricolle toinen EVL1 ja marraskuussa kolmas - Rico taiteili itsensä TVA:ksi 1-tulosputkella - Huima koira!

Samalla olisi ehkä aika miettiä ensi vuoden tavoitteet. Mä olen todella huono julkistamaan tavoitteita, koska olen edelleen vahvasti siinä uskossa, että niistä luopuminen on minulle tie päästä niihin. Öö, mutta miten niistä voi luopua, jos niitä ei ole asettanut? Eli..

Tavoitteet vuodelle 2012 - Rico
Agility - Tavoitteena saada lisää potkua ja vauhtia radoille(joka osittain johtuu ihan omasta ohjaamisetani ja liikumisesta). Esteosaaminen paremmalle tasolle. Eli kontaktit nopeiksi ja varmoiksi sekä kepeille parempi draivi. Tavoitteena parantaa/tehostaa koiran ohjaajan lähelle tulemista ja lisätä herkkyyttä.
Kiva olisi saada Rixulaisesta valio ja myös hyppyradoilta sertejä olisi kiva vastaanottaa :o SM:iin osallistutaan ja siellä tavoitteena on tehdä ehjä oman tasoinen suoritus!

Vepe- Viennin "tyrkytys" & maalitolppien opetus. Viimeinen AVO1. VOI liikkeet kuntoon --> kokeisiin. Jos kohtalo suo niin niitä VOI1 riittävästi...

TOKO - Olen ehkä luvannut Hannalle, että osallistutaan SM:iin.. Hitsi, mitä olen mennyt tekemään!! En ole ollenkaan vakuuttunut onko se lähelläkään hyvää ideaa.. :/ Mut juu, jos sinne päädytään, niin tavoitteena on tehdä mahdollisimman tasainen ja ehjä suoritus. Kokeissa tulen käymään ensi vuonna jokatapauksessa. Tavoitteena on tehdä ehjiä kisasuorituksia ja pitää koko paketti kasassa. Tavoitteena parantaa liikkeitä ja koiran häiriön sietokykyä.

Brendan tavoitteena on elää koko vuosi terveenä ja nauttia mummokoiran ihanasta elämästä!

torstai 22. joulukuuta 2011

Jouluterveiset

Saatiin sitten tännekin vähän lunta lopulta ja se lumi on jopa pysynyt maassa jonkin aikaa :)
Joulukiireet taitaa pitää ihmiset pois lenkkipoluilta, kun saatiin tokoilla aivan rauhassa ja sainkin kunnian tokoilla jälleen mun valioni kanssa <3 Erittäin onnistuneet treenit siis - Koirassa oli potkua ja asennetta. Se teki hienosti töitä. Tänään tuntui, että titteli oli ihan ansaittu :D Eilen tehtiin myös lumiset treenit agilityn merkeissä. Pientä helppoa pätkää rimat maassa, koska alusta oli kuitenkin suhteellisen kova. Saa sitten Ricokin viettää joulun aikaan jonkun tylsemmän päivän vain lepäillen ja lenkkeillen.
Brendan kanssa taas on ollut vähän murheita. Vatsa on vaivannut jonkin aikaa enemmän ja vähemmän. Sattumaa vai jotain vakavampaa? Kun tietäis.. No onhan Brenda toki aina ollut herkkävatsainen, mut huolestuttaa silti ja paljon. Turhaan kai murehtia tulevaa, jota ei voi tietää. Nyt tilanne on kuitenkin jälleen parempaan päin :)

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta.
Ihanaa joulua ja Onnellista tulevaa Uutta Vuotta <3

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Kerran minäkin tanssia saan ja silloin pyörii alla maa

Kun osaa päästää iri - luopua jostain - niin yllättäen ja odottamatta se voi ollakin käsissäsi.

Eilen sitten vuoden viimeiset agilitykisat Hyvinkäällä - Minne mun ei pitänyt lähteä! Monestakin syystä - Ajattelin, ettei me voida tällä tasolla saavuttaa mitään meille "tarpeellista" - Nollia ehkä, mut sm-nollat oli jo kasassa. Agiradoilta ei saada ottaa edes sertejä vastaan (jos onni olisi edes mukana) ja hyppysertin saamisesta olin jo luopunut toivosta - Ei meillä kuitenkaan olisi tarvittavaa onnea mukana siihen.. Ja A:n treenikin on edelleen pahasti kesken ja mulla oli ollut vielä kamala vatsatauti.. Mutta mitenpä sitä paremmin viikonloppunsa viettäsi!

No Rixulainen päätti pistää tuulemaan ja juoksi triplanollat ja vielä sen ensimmäisen H-sertinsä <3 - kartturin köhiessä keuhkoja pihalle ja jarruttuttaessa koiran menoa muutenkin. Mutta mitäpä muuta minä osaisin tehdä.. Siis rajoja rikkovaa ja räjäyttävää menoa ei nähty tänäänkään - mihinkäs se meno siitä hetkessä muuttuisi ja enpä siinä heikossa olotilassa mitään muuta odottanutkaan. Olishan se vaan joskus kiva tietää mihin toi koira yltäisi, jos itse ei olis jarruna missään kohtaa rataa. Tulokset saa sentään paremmalle tuulelle ja Ricon kanssa tekeminen on ollut kovin vaivatonta ja helppoa viime aikoina ja olen kovin tyytyväinen tuohon koiraan, miten se voikaan aina onnistua paikkaamaan mun virheet <3 Mä vaan niin kovin tykkään tosta ruskeasta - Monilla muilla on paljon "parempia" koiria tätäkin lajia ajatellen, mutta musta tuntuu, että tämä koira on juuri sopiva minulle - tähtiin kirjoitettu tarina. Se tekee tästä jotenkin kaiken arvoista. Se pistää myös miettimään asioita monelta eri kantilta...

Analysoinnin lomassa laskin vuoden 2011 nollaprosentin ja prosentiksi sain 48%. Harmi kun ei ole oikein itselle vertailukohtaa, kun 2010 on vasta aloitettu kisaaminen kisaiän täytyttä, niin en oikein osaa suhteuttaa 1-luokan ratoja 3-luokan kiemuroihin. Vertailukohtaa oli haettava sen verran, että laskin SM kisojen jälkeisten kisojen nollaprosentin, joka oli 60%. Mutta ehkäpä ensi vuonna pitäis alkaa hyllyttää ihan kunnolla, että vois saavuttaa jotain haluamaansa?




lauantai 10. joulukuuta 2011

Move it, Shake it, Love it!

Täällä ollaan vietetty oikeaa hiljaiseloa. Huomaa, että on paukut juuri nyt aika vähissä. Koiralle ei niinkään - Sen paukut vaan lisääntyy kun treenimäärä kevenee. Mutta aika hyvin se on hyväksynyt sohvanvaltaajan aseman, mitä nyt pientä omatoimista puuhastelua on tullut lisää kuvioihin...Treenit on sisällytetty pitkälti lenkkien lomaan ja sisätiloissa suoritettaviksi.  Metsäagilityt ja pienet etsintätreenit on olleet suosiossa muutaman viimeisen päivän aikana. Täytyisi varmaan seuraavan kerran virittää puihin numerolaput, kun  pidempää pätkää miettiessä huomaa, ettei oikein enää muistakaa mikä puu piti kiertää ja miltäkin puolelta ja missäs kohtaa metsää sitä onkaan menossa - Kyllä lenkkeilijöillä riittää taas ihmettelemistä. Mutta mitä enemmän tätä tekee, sitä vähemmän niistä jaksaa enää välittää ;) Parasta on nähdä koiran silmissä se polte ja tekemisen riemu. Tästä tulee ihan mieleen vanhan agilitykirjan teksti agilitykoiran onnellisuudesta - Sen lukeminen oli jotenkin niin liikuttavaa- että taisi saada ihan kyyneleet silmiin. Löytäisinköhän sitä vielä jostain?

Viime viikolla ihan oikeissa agilitytreeneissä meillä oli teemana yllätys yllätys - Rytmitys ja ajoitus! Rata tuntui tosi haastavalta ja vaikealta, mutta olin ihan yllättynyt miten hienosti siitä selvittiin - Hitsi, sitä hienoa fiilistä - Flow - Wow! Ricon kanssa tekeminen vaan tuntui tosi vaivattomalta <3

Mutta vastapainoksi kuvia syksyn kisoista Purinalta. Tuota noin.. Miten ton nyt sanois,  voishan sieltä jotain sekunteja säästää, jos blondi ohjaisi sitä koiraansa siellä radalla, eikä jammailisi ties mitä tanssimuuveja matkan varrella... Katsokaa nyt tätäkin otosta...

Kädet alas, peukalot eteen and shake it!!
 Ja tässä seuraavat jammailut - Sivuaskel ja kädet mukaan - Oikee eteen, vasen taakse! Rico yrittää kaikkensa suorittaakseen rataa, kun blondi bailaa! Tähän otokseen sisältyy myös kuva-arvoitus, mistä koira voi tietää minne mennään, kun blondin jokainen raaja osoittaa eri ilmansuuntaa...? Vastaus löytyy tekstin lopusta.

 Lopuksi vielä enemmän agilitya muistuttava otos Rixulaisesta - Katsokaa sen ilmettä - Sanoisin, että siinä näkyy rakkatta, rakkautta agilityyn, rakkautta tekemiseen, rakkautta yhdessä olemiseen ja elämään!!
Ja sen kuva-arvoituksen vastaus on tietenkin katse! Se kaikista maagisin voima :) Toki koira lienee liikesuunnan mukaisesti lukinnut jo seuraavan esteen niikuin kuuluukin ja blondi on lähdössä jo seuraavaan polttopisteeseen, niinkuin oikeaoppisesti kuuluukin, mutta ettehän te sitä enää näiden kuvien jälkeen usko ;D

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Anna minulle hetki aikaa, hetki aikaa miettiä uudelleen


Rico
 Taas takana yksi kisaton viikonloppu. Nyt vasta ymmärtää miten tottunut kisaamiseen onkaan. Täähän on suorastaan vaikeaa - Ei koiralle millään muotoa, mutta itselle kylläkin. En millään malttais olla koko pitkää joulukuuta kisaamatta.. On se uroksen omistajan elämä, kun ei ole edes juoksuja rytmittämässä kisakautta! Yritämme sinnitellä ensi vuoteen..

Kisaamisen aukkoa korvaa myös blogien ja videoiden määrätön selaaminen netistä. Että voikin olla näin järjettömän vaikea päätös! Meille tehtiin koulussa DISC-analyysit ja mun analyysi kertoo mm. "Virheellisiä ja hätiköityjä ratkaisuja tekemään tällaista ihmistä ei kovin helposti saa."
"Harkinta-aika ja mahdollisuus käydä kaikki vaihtoehdot huolellisesti läpi on hänelle tärkeätä."
"Päätösten teossa; Varmistaa ensin kaikki mahdolliset seuraukset. Viivyttää mahdollisimman kauan." Että niin, sellainen mä vaan olen :)

Pari muuta analyysista poimittua kohtaa:
"Tällaiseen henkilöön on helppo luottaa. Hän ei missään tapauksessa yliammu tai liioittele tarinaansa (ainoastaan ehkä maalaillessaan uhkakuvia). " Tämän tunnistan niin itsestäni koiraharrastukseenkin liittyen ;) Olen kuullut monesti, että suhtaudun Ricon ja mun osaamiseen vähätellen (Tämän kirjoittaminen jo itsessään tuntuu kyseenalaiselta..?) Mutta uhkakuvat kasvaa mun maailmassa usein aika suuriksi. Varmaan juuri näin? Tosi mielenkiintoinen analyysi ja kertoo omasta luontaisesta tavasta toimia. Ihminen on siis voinut kehittää tavan toimia toisin tai opetella tietoisesti toimimaan toisin, mutta tämä analyysi kuvaa sitä luontaista muokkaamatonta tapaa joka on kullakin ihmisellä alunperin omanlaisensa.


Brenda

Mutta analyysista takaisin treenaamisen syövereihin. Lauantaina käytiin kentällä kääntymässä, mutta oli ollut sen verran pakkasta & kova pohja, etten halunnut hyppyyttää koiraa sillä alustalla, joten tehtiin ilman rimoja ihan pikkujuttuja, kuten ohjaajan lähelle tulemista ja itsenäisiä käännöksiä + Brenda pääsi jälleen vaihteeksi vähän kruisailemaan. On se mummo koira vaan niin onnellinen, kun pääsee tekemään jotain, josta voi saada jotain syötävää! Ilma oli niin loistava, etten voinut myöskään olla pysähtymättä pikaisesti tokoilemaan, kotimatkalla lentokentän läpi..




Ilta kuluikin sitten messarissa Hannan ja Helin kanssa kojuja kierrellen, tokokoetta ja upeita koiria katsellen. Ricolle sitä "viimeistä" koepaikkaa etsiessä kävi mielessä myös tämä koe, mutta onneksi olin sen verran järkevä ja osasin ajatella, ettei me olla valmiita tällaiseen kokeeseen ainakaa vielä. Uskon olleeni oikeassa. Ensimmäisten koirakoiden ensimmäisten kehien luona oli paljon yleisöä ja sen mukaista häiriötä. Myöhemmin häiriöt kyllä vähenivät huomattavasti. Toisaalta Rico olisi voinut jopa toimia ihan hyvin? Usein riittävän paljon häiriötä ei olekaan enää häiriöksi, vaan hankalampia ovat juuri yksittäiset yllättävät huomion kiinnittäjät. Ja kysymys ei ole kuitenkaan siitä, ettei koira kokeesta ja tilanteesta selviäisi, vaan siitä, että ote voi hetkeksi herpaantua ja se voi tarvita ylimääräisiä käskyjä ja havahduttamista tilanteeseen. Kuten viikko sitten häiriötreeneissä - Sen on ihan pakko aina nopeasti kurkistaa mitä ympärillä tapahtui.  Vaikka lopulta se selvisi seuraten "häirikköjoukon" läpi päätään kääntämättä, niin ne silmät pyörähti ja se kurkisti, ettei vaan kukaan sivusta "käy iholle". Onkohan tämä kuinka yleistä?

Prinsessa ja hänen urhea
henkivartijansa

Tänään sitten sunnuntain kunniaksi kenttä oli pehmeämmässä kuosissa ja suunta kohti agilitykenttää Hannan kanssa. Jatkettiin keppien hetsaustreeniä ja lisättiin samalla vähän rataa mukaan & omaa liikettä eri suuntiin voimakkaammin. Ihana nähdä miten molemmat Rico ja Niza keskittyi vaan tekemään keppejä, eikä häiriintyneet ollenkaan ohjaajan liikkumisista :) Mukana oli myös hyppykuvio, jossa oli meille haastava kohta rytmityksellisesti, mutta lopulta saatiin sekin onnistumaan. Keinua tein ihan keskittyen palkkaamaan koiran liikettä liikkuvalla laudalla ja hienosti Rico alkoi sitäkin parantamaan, kun tajusin itse keskittyä palkkaamaan oikeaa asiaa ;) Päästin Brendan tänäänkin vähän radalle ja uskaltauduttiin keinullekin pitkästä aikaa varovaisesti ja hienosta pysyi tasapainossa ;)

Mutta se Ricon A... Juoksutus ei etene ollenkaa :( Nyt paukkuu ylösmenokin - ja koira juoksee pumppien päältä ja osuu minne milloinkin ja miten milloinkin. Ei sillä ole nyt yhtään ajatusta mukana mitä pitäis tehdä. Alkaa tuntua, että R on oppinut vaan loikkimaan ja hyppäämään korkeammalta :( Mietin jälleen, että olisko nyt aika muuttaa treenitapaa. Ehkäpä meidän ohjelmaan tulee mukaan uuden tempun opettaminen, joka voidaan tarvittaessa siirtää kontakteille.. Hassua kyllä, viime kisoissahan tämä A projekti oli työn alla ja virheitä siitä ei siis silloin tullut, mutta minusta sen jälkeen ollaan menty vain takapakkia. Mutta mikäs harrastamista tämä oliskaan, jos kaikki sujuis kuin tanssi. Tämä kertoo vain siitä, että minä en ole osannut koiralleni riittävän selkeästi kertoa mitä sen kuuluu tehdä :o