maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulutunnelmia

 
 
Iloista Joulun aikaa <3
 

Me matkattiin ihan oikeaan kotiin pohjoiseen Joulun viettoon ja saatiin samalla huima lämpötilashokki. Kerralla ajettiin -10 asteesta -30:een. Hhr.. Miten jäätävää! Brenda oli jo aivan jäässä ulkoilessaan -20:ssa. Brenda raukka on siis saanut tyytyä pikaulkoiluun ja lämpimään sohvan nurkkaan. Pojat sen sijaan pistää tassua toisen eteen yhä vauhdikkaammin, eikä tunnu missään!
 Mustavalkoinen kuuraparta ei vaan ole näillä keleillä paljon päässyt ulkotreenailemaan, vaan tekeminen on sijoittunut sisätiloihin ja ollut aika pienimuotoista. Tosin ihan pikapikaa ollaan joulutunnelmien lomassa haettu häiriötreeniä mukaan kuvioon. Hautausmalle kynttilöitä viedessä käytiin seuraamassa nopeasti ihmisten ja autojen keskellä. Kiitos ja anteeksi pieni treenin aiheuttama häiriö ;) Emme yritä vainota teitä, otamme vain vähän häiriötä kävelemällä teitä kohti, ohi ja perässä... Hulluja noi koiraihmiset? No me saatiin loistavat pikatreenit ;)
 Herra Iso R taas lomailee ja toimii järjestyspoliisina. Sitä alkaa ihan selkeästi siepata hieman toi pikkubroidin suosiminen treenitilanteissa. Vaikka välillä se vaikuttaa kovin tyytyväiseltä napatessaan joululahjanorsun suuhunsa ja asettuessaan rauhassa makuulle sen kanssa - ilman treenejä :D Kyllä se treenikausi sieltä vielä koittaa.. Ricoa ei ole ilmottu edes aksakisoihin. Jotenkin oma kisamotivaatio on kaikkien uusien asioiden keskellä jossain ihan toisessa osoitteessa. Eiköhän se sieltä palaile, kun sen aika on.
 Niin jäätävää, mutta niin kaunista. Se pieni hetki, kun molemmat ovat paikoillaan.. Koska mun onneton pikkukamera ei kykene pysymään noiden vauhdissa mukana.. Kyllä koirien onni koostuu pienistä asioista - Sitä, juoksemista sydämensä kyllyydestä pitkin järven jäätä - voisi katsella hymyillen loputtomiin <3

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Sä voit jatkaa valehdellen tai sä voit tietää totuuden


Kyky on se, mitä pystymme tekemään.
Motivaatio on se mitä haluamme tehdä.
Asenne on se miten teemme sen.
Luin viikolla agilitykokouksessa käydessäni tämän päiväkodin seinältä. Ihan sanatarkasti en tätä muista, mutta ajatus oli hieno. Tämä sai taas palaamaan perusasioiden äärelle. Teetkö kyvyilläsi mitään, jos sinulta puuttuu riittävä motivaatio ja asenne? Et. ja piste. Vaikka olisit kuinka taitava tahansa, niin niistä kyvyistä ei ole mitään hyötyä ilman noita kahta kantavaa voimaa. Mutta voiko riittävällä motivaatiolla ja asenteella saavuttaa sen kyvyn. Uskoisin, että useissa tapauksissa voi,  jos vain riittävän paljon sitä haluaa. Mitä tästä sitten pitäisi oppia? No tee sitä mitä rakastat, äläkä yritä tehdä sitä, millä ei ole sinulle merkitystä. Nih. Ja ilman asennetta ei pysty rakentamaan koirallekaan mitään kestävää.





no näistä syvällisemmistä ajatuksista arkeen. Ricon viikkoon on mahtunut kahdet agilitytreenit ja ihan ripaus tokoa ja useampi vapaapäivä. Kontakteihin sain kuin sainkin enemmän tehoa. On se vaan silti aikaa vievää, kun tuolla massalla hidastaa, pysähtyy ja kiihdyttää uudelleen.. En oikeastaan uskalla edes ajatella miten paljon se kuluttaa sekunteja. Hajoaisiko kaikki, jos alkaisi työstää myös puomille juoksukontakteja. Saa nyt nähdä, mitään sen suurempaa suunnitelmaa en ole tehnyt. Jotenkin ne juoksutukset vaan tuntuu niin vaikealta saada toimimaan joka tilanteessa. A:n kanssa me pärjätään, mutta että puomi..? Vai onko meidän aika asettaa meidän agilityura suurennuslasin alle?



Raw:n kanssa työstettiin Juhan treeneissä putki kontakti erottelua, rohkeaa etenemistä päällejuoksuissa, ajoitusta ja omaa liikettä muutenkin. Muuten Raw on saanut tokoilla. Ylempien luokkien liikkeet on nyt siirretty enemmän taka-alalle ja työstetään tokoa alempien luokkien liikkeiden parissa. Josko siitä koevalmista joku päivä tulisi ;) Eilen tosin tehtiin taas ihan mielenvirkistykseksi vähän merkki ja ruututreeniä ohessa. Se mun mörkö, painajainen, ikuinen kriisin paikka - Seuraaminen - on tuntunut nyt kohta viikon vai olisko vähän enemmänkin? - Niin hyvältä! Ja kuulemma näyttääkin vielä hyvältä! Ihanaa kun rinnalla kulkee koira, joka tuntuu siltä, kuin se työstäsi koko kropallaan ja sydämellään ja tuntuu siltä se nauttii siitä työstämisestä. Ei tätä tunnetta voi vaan sanoin kuvailla <3 Itsehän en tekemistä nää, se on vain se tunne. Juuri siksi on ilo saada treenata myös ihmisten kanssa, joilta saa palautetta ja joiden kanssa voi jakaa ja pohtia treenaamista eteenpäin. Sitä oppii arvostamaan niin kovin paljon, kun on nähnyt kolikon kääntöpuolenkin.

-Pikkukiituri viime talvena-

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Sydämellä

Viikon aikana ollaan ehditty käydä kerran aksaamassa Virkkalassa ja muut päivät onkin sitten tehty enemmän tai vähemmän tokoa. Tiistaina Raw:n aksaryhmä olikin kutistunut vain yhteen pieneen bordercollieen. No me tehtiin sitten vähän kaikkea pientä. Rico pääsi taas tekemään Juhan treeniä ja sehän meni ihan kivasti. Helppoahan se on hallita kaikissa hankalissakin kohdissa tuolla Virkkalan pohjalla, tosin tässä treenissä sai ja piti irrotakin treenin onnistumiseksi ja sehän kelpielle on lasten leikkiä ;)

Ricon kanssa tokoillessa on taas yhteinen sävel ollut pahasti hukassa. Se ei vaan pysty tekemään mun kanssa, ellen mä ole koko sydämelläni mukana. Ja kun ei pysty, niin ei koirakaan pysty. Tänään sitten Ricon "jo alkanutta lomaa" uhmaten otin sen tekemään lumihanki ruutua, merkkiä ja kiertoluoksetuloja.   Voi sitä ilmettä ja iloisuutta.  Kelpien silmät suorastaan loisti. Liikkeet toki olivat suosikkeja. Mutta tuo silmien loisto on se, joka saa minut jatkamaan tuon toisinaan haastavan ja hankalan koiran kanssa. Vaikka kuinka hankala se olisikaan, niin se on kuitenkin minulle maailman rakkain kelpie. Toisaalta silmien loiston salaisuus saattoi olla silmien alla liikkeitä tekevä pikkubroidi. Raw, kun taas ei piittaa mun väsymyksestä tai muusta, se on koira joka saa omalla toiminnallaan minut olemaan läsnä koko sydämellä. Raw siis oli se, joka teki Ricon mustasukkaiseksi ja työsti minut täyteen läsnäolon tilaan?

Raw:n kanssa ollaan pelattu palapeliä ja kokeiltu myös saadaanko siitä ehjää kokonaisuutta. Lupaavalta näyttää ja miten iloinen olenkaan siitä tekemisen ilosta. Pieniä tekniikkapuutteita siellä täällä, mutta ne on vaan tekniikkaa. Tuo asenne on se, joka kantaa ja vie tuota koiraa eteenpäin. Minusta tuntuu, että siinä on niin paljon sitä, mitä juuri tällä hetkellä koiraltani toivon ja haluan.

Ricon kanssa käytiin lauantaina messarissa sitä viimeistä vahvistusta VPVA arvolle hakemassa, eli H:n saaminen oli tavoitteena. Kelpieitä oli tuomaroimassa Marja Talvitie ja samainen tuomari oli Ricon nuorempana arvostellut EH:n arvoiseksi, joten olin ihan luottavainen, että kai me se H sieltä vähintään kotiin hoidetaan. Mutta kuinkas kävikään, Herra Kelpien massakausi oli tuottanut sen verran muutosta, että launtaina näytettiin sitten ihan ERI:n arvoiselta. Erinomaisen komea kelpie. Jahas, liikkui vaan kuulemma huonosti. Olisiko liukas matto laittanut vähän tepastelemaan lyhyemmällä askeleella ja olisinhan voinut itsekin juoksuttaa reippaammin, kun olisin tajunnut.. Mutta mitäs tuosta, ERI oli enemmän, kuin uskalsin odottaa :)

Herra Kelpien lauantain arvostelu kuului näin:
"Kookas, erinomaista tyyppiä oleva. Mittasuhteiltaan hyvä uros. Hyvä pää ja ilme. Hyvin sijoittuneet, hieman kookkaat korvat. Hyvä kaula. Pystyhkö olkavarsi. Hieman liian lyhyt lantio. Liikkuu valitettavan ahtaalla ja hieman heikolla potkulla takaa. Erinomainen karva."

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Raw 1 wee


Raw täytti 30.11 yhden vuoden. Aika kuluu kovin nopeaan, joskus se pistää miettimään elämän pieniä suuria asioita yhä enemmän ja syvällisemmin. Viime talvena Raw oli tällainen pieni ja huoleton pentunen. Pieni ja huoleton se on yhä edelleen, vaikka muut onkin sen koosta toista mieltä minun kanssani. Mutta onneksi Raw itse on mielestään se pieni pentunen, ihan sylikoiran kokoinenkin..

Viikolla ollaan treenitty sekä agilitya että tokoakin. Raw joutunee tokossa hetken keskittymään perussetteihin ja alempien luokkien liikkeisiin. Paljon on opittavaa vielä pienissä asioissa. Rico ei ole saanut käyttää purkkipalkkaa koko viikkona ja on ollut huomattavasti hallittavampi, mutta heti myös puolet asenteesta on pois. Katsotaan mitä tästä tulee.. Tuntuu vain että on haastavaa keskittyä kahteen koiraan tasapuolisesti. Toinen on treenin päätreenaaja aina jollain tavalla, vaikka kuinka yrittää tasapainoilla. Raw antaa mun väsymystä ja poissaolevuutta anteeksi ja tekee siitä huolimatta. Rico taas ei anna anteeksi mitään, se vaatii minut tekemään sen kanssa 110%, jotta se voi työskennellä hyvin. No onhan se epäreilua olla vain puoliksi mukana koiransa kanssa, mutta kukaan tuskin aina ja joka treeni on niin täydellisen läsnä, vaikka kuinka haluaisi. Ricon kanssa mun täytyy vaan pyrkiä tsemppaamaan enemmän.

Tänään käytiin Raw:n kanssa aluevalmennuksessa Ninan treeneissä. Ratapätkät vaikutti haastavilta ja kyllähän niissä aina jokin haastavaksi osoittatunut kohta mukana olikin. Mutta miten hienosti pikkubc on kehittynyt  päällejuoksuissa. Jossain vaiheessa niiden tekeminen oli lähes mahdotonta ilman tarkkaa koiran ja itsensä asettelua ja hallittua "yliohjausta". Eihän tässä vieläkään täydellisiä olla, mutta huima askel otettu eteenpäin. Myös viikkotreeneissä tehtiin Hannan radalla päällejuoksua ja sekin sujui yllättävän hyvin, eli tämä ei voi olla vain sattumaa?

Viikko sitten koirat pääsi käymään Satun käsittelyssä ja Raw oli ensimmäistä kertaa jonkin muun hierottavana, eihän se meinannut ymmärtää ollenkaan mikä ihmeen juttu on maata vain tekemättä mitään! Saatiin kuitenkin lopulta ikiliikkuja rauhouttumaan ja rentoutumaan. Ennen hierontaa Raw sai päästellä höyryjä Zinan kanssa.

Lapset leikkii..


Ai tää vai? Mikäs tässä niin erikoista on? -No just se! Se on pallo!

Collie ei oikein ymmärrä bc:n pallorakkautta..

Vuosikas