Ja mitä siitä, mitä muut sanoo tai ajattelee?
Niinpä, eilinen meni Vapun psyykkisen valmentautumisen luennolla. Todella tarpeellinen, mielenkiintoinen ja antoisa luento. Hauskaa oli huomata paljon yhtymäkohtia omiin ajatuksiin ja siihen mihin suuntaan on pyrkinyt näistä asioista mitään (?) tietämättä, - omia ajatuksiaan viemään. Nyt sain vahvistuksen sille, että olen juuri oikealla tiellä, mutta paljon pitäisi oman pääkopan kanssa vielä tehdäkin. Luento muistutti jälleen monista asioista ja antoi ajattelemisen aihetta. Ihan fiiliksissä luennosta vieläkin ;o
Tänään tehtiin Ricon kanssa 1,5 tunnin pakkaslenkki omaan tahtiin ja jätettiin kakarat ja mummot kotiin lämpimään nukkumaan. Koko harjulla en nähnyt ketään muita lenkkeilijöitä, enkä hiihtäjiä ja sää oli mitä upein, kun oli pukenut riittävästi päälle. Eikä tuon australialaisen kanssa tarvi miettiä, että sitä palelisi - Taisi olla jo hetkittäin turhankin lämmin pomppa päällä viilettäessä ;)
Tyhjyyttään huokuva parkkis suorastaan pakotti pysähtymään tokoilemaan hetkeksi (Voihan harmitus, kun ei ollut mitään rekvisiittaa mukana..!) Ja wau, miten toi koira toimiikaan tuolla pakkasessa hienosti. Tosi hyvät seuraamiset saatiin taas esille. Ihan toista, kun perjantain hallin matkalaukkuilut. Huomasin myös tehdessäni, luottavani koiraan, käveleväni suorassa, ryhdikkäästi ja ajatellen sitä "miten hienosti se nyt työstää tätä!! Wau, mikä koira!" Eli oliko mun ajatukset oikeat ja tukivat onnistunutta tekemistä? Mielen hallintaa..? Z:ta tehtiin myös koko liikkeenä, kiitin kyllä suullisesti matkalla...sitä itseluottamusta hakiessa.. Ja kaivettiin hangesta keppejä, jotta saatiin tehtyä ohjatun haut! Mielikuvitus on aika hyvä ase tähän talvitreenaamiseen ja treenamiseen muutenkin ilman välineitä. Ja ohjattu sujui kepeillä tosi hienosti - Asenne oli sitä mitä pitääkin - Tästä mä niin tykkään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti