 |
| Kuva 2010 |
Seuraaminen ja se sietämätön tasapainottomuus! Yhden treenin aikana (joka kyllä keskittyi vain ja ainoastaan seuraamiseen) virkamies on ehtinyt edistää, painaa, seilata, heijaa, olla väljä, laskea pään ja keulia. Blondi taitaa olla vähän hidas kertomaan mitä oikein haluaa. Mutta yksi ongelma on se, että tarvitsen ulkopuoliset silmät kertomaan mulle mitä siellä ihan oikeasti tapahtuu. Ja toiseksi mun pitää päättää miltä haluan sen seuraamisen näyttävän. Saman asian kanssa on väännetty ennenkin. Alunperin halusin pystympipäisen seuraamisen, mutta kun paikka pysyy paremmin ja koira pystyy liikkumaan runkonsa (pitkähkön sellaisen ;)) kanssa paremmin pitäen päätä matalammalla, niin olen antanut kelpipäälle periksi ja antanut sen laskea alemmas, mutta aika ajoin se laskee ihan liian alas (mun mielestä) ja sit taas veivataan sitä ylös. Mut voi hitsi miten kiinni toi keepie-eläin onkaan kaavoissaan. Yritä vaan rikkoa sen tapa tehdä.. Ei oo helppoo! Ihan kuin hakkais umpijäätä saadakseen sen muuttamaan muotoaan. Tai muuttuuhan se, mutta paketti on joko väljä, pää alhaalla ja hyvällä paikalla tai sitten pää pystymmässä, painaen ja edistäen.
Ja täten siis ilmoitan tavoittelevani iloista kaunista seuraamista. Sen ei tarvitse olla järjettömän vietikästä, mutta iloista sen pitää olla. Pään ei tarvitse olla överipysty, mutta selkärangan jatkeenakaan se ei saa olla.. olisko sit joku 45 asteen kulma meidän tavoite vai jopa aavistuksen matalampi? Paikka pitää pysyä, ei saa edistää missään tapauksessa. Tän pohjalta lienee helpompi treenatakin, kun tietää mitä tavoittelee ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti