Pitkä ja rankka viikonloppu takana - Kotona on käyty lähinnä nukkumassa. Viikonloppu on täyttynyt Tokosta, tukikoirakurssista - joka liittyy mun ONT:iin ja vielä vähän agilityn kouluttamista päälle, joka kylläkin kruunaisi koko viikonlopun :)) -Olikin niin huonot fiilikset nousussa, onneksi sain ne edes hetkellisesti pois mun päästä pyörimästä. Joskus vaan olisi parempi olla olematta ollenkaan - joo tiedän, kaikkia ei voi miellyttää. Enkä edes halua - Mutta mun ajatukset on kuitenkin mun omia, eikä niitä tarvitse asettaa mun päähän. Miten mä jouduinkaan tähän tulilinjalle? Että niin..
Lauantai aamu alkoi Sirken Toko koulutuksella. Ricon kanssa käytiin läpi seuraamista ja eteentulemisen paikkaa. Saatiin hyviä vinkkejä ja myös jotain ihan uutta mukana - Sitä aina itsekin sokeutuu omalle tekemiselle, kun työstää jotain toista asiaa, niin ei nääkään miksi se toinen asia kärsii tästä. Raw:n kanssa tehtiin myös seuraamista hieman eri ohjein ;) Ja pari merkkiä lisäksi. Raw nyt on aina samanlainen iloinen itsensä, mutta myös Rico tuntui tosi kivalta ja oli mukavasti mukana tekemisessä. Edellisen illan ranteetaukitreenin jälkeen... Olin kovin luottavainen meidän Tokon tulevaisuuteen..
Mutta sunnuntai iltana treenikentälle ajaessa parin kurssipäivän jälkeen ja väsyneenä (?) oma fiilis Tokon tekemiseen oli jossain ihan muualla. Parkkikselle ajaessa teki mieli kääntää auto samantein ja lähteä kotiin. En kuitenkaan halunnut, koska aiheena oli kaukot ja Mari kouluttamassa - Halusin katsoa ne läpi ja niiden tämän hetkisen tilan. Mari laittoikin mun oman tavan toimia ihan uusiksi ja tajusin samalla, että todellakin, miten en itse ollut ymmärtänyt näitä asioita. Tai olen ymmärtänyt jossain määrin, mutta kuitenkin mun tavassa toimia on epäkohtia, jotka ei sovi suunnitelmaan. Ihanaa, kun joku avaa silmät näille asioille ja tunnen olevani samaa mieltä. Mua ei käsketä tehdä mitään, mikä tuntuu huonolta. Ricon tuomari/liikkuri ahdistusta purettiin ihan niinkin yksinkertaisella harjoituksella, että liikkuri teki temppuja Ricon kanssa, kehui sitä ja syötti sille makkaraa. Ja koiran ilme oli näkemisen arvoinen, pelkästään positiivisessa mielessä :)) Lopputreeni ei sitten ollutkaan yhtä hohdokas, tosin liian nopeasti hoidettu ulkoilutus taisi paljastaa syyn tähän.. :o
Raw pääsi harjoittelemaan elämänsä ensimmäistä kehään tulo tarkastusta. Luoksepäästävyydet sujui myös mukavasti. Ekalla kerralla pidin namin ihan nenässä kiinni ja toisella jo hiukan ylempänä, jotta alkaisi tajuta mitä tässä tapahtuu. Ryhmä paikkamakuuseen osallistuttiin myös ihan ekaa kertaa. Eihän se osaa mennä maahankaan edes vielä ;D Mutta namin perässä voi mennä vaikka kuuhun ja siinä huomaamatta vahingossa maahan :D Ja sain sen jopa pysymään hetkiä siellä maassa. Lähinnä meidän treeni koostui siitä, että kumartelen siinä vieressä, jotta ei ponnaa mua vastaan palkalle. Hieno pieni mies, vähän on vaan kropan hallinta hakusessa, makasi ties millä mutkalla, mutta sitä nyt tässä vaiheessa ei ole oleellista edes vaatia :)
Mutta toi Ricon Tokoilu pistää kyllä miettimään, ties monennenko kerran. Pistää myös miettimään sitä, mikä on liikaa milloinkin? Mitä voin vaatia ja missä ajassa. Jos ne sm:t olisi muulloin, kun viikkoa ennen agilityn sm:iä niin voisi olla helpompaa elää sen asian kanssa, mutta nyt todella tuntuu, että treenattavaa tulee ihan liikaa ihan liian vähälle ajalle ja järki sanoo, että JOS ajattelen koiran parasta, niin luovun nyt toisista sm- kisoista. Kuitenkin molemmat lajit vaatii paljon työstöä ja koira ei ihan oikeasti jaksa -Tai jaksahan se varmasti, mutta tekemisen laatu ja asenne kärsii ja paljon, enkä nää mitään järkeä osallistua, jos ei ole edes yrittänyt tehdä töitä asioiden eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti