perjantai 23. elokuuta 2013

Viime viikonlopun Vepekokeet

Sunnuntaina oli vuorostaan luvassa Raakaversion Vepekokeet. Sain puhuttua Hannan mukaan appariksi. Koepaikka vaihtui viimehetkillä ja koe pidettiinkin yksityisellä tekolammella (vai ennemmin järvellä?) Kun näin aukean hiekkarannan, niin ajattelin, et tänään tulee varmasti sitten Raw:n ekat ohitukset.. Kokeen aloittaminen venyi varmaan lähemmäs puolella tunnilla, kun odoteltiin yhtä kauempaa tulevaa koirakkoa paikalle. ALO koiria olikin huimat 7, puolet kokeen koirista. Me saatiin lähtönumeroksi 7 -eli mukavasti puolessa välissä koetta.


Raw matkusti ensimmäiseen liikkeeseen Hannan tiukassa otteessa kiinalaissilmin. Oli mennyt ainakin ohjeistus perille, että varaslähtöjä ei sitten haluta ;) Hienosti hyppäsi tuttuun tyyliin matkaan ja luopui hyvin ihanasta jättipallosta (lue poijusta..). Loppumetreillä vaan bongaili jotain  ruohokorsia mun etuvasemmalla ja yritti kääntyä uimaan sinne. Sain kuitenkin korjattua nämä sekoilut sallittujen käskyjen puitteissa ja taisihan niitä jäädä käyttämättäkin. Vienti oltiin päätetty tätä koetta varten vaihtaa toisin päin, niin että menen itse veneeseen vastaanottamaan viennin. Hannan hommaksi jäi pitää koira pois vedestä niin kauan, kun ollaan asemissa ja saada se matkaan vientiesineen kanssa, eikä ilman. Lähetys vaihe sujui hienosti ja Raakis lähti vauhdilla venettä kohti. On se jännä, vaikka tietää koiransa osaavan ja tekevän kyllä - niin muutaman rantaveteen jääneen koiran suorituksen jälkeen pieni epävarmuus hiipii mieleen, että entäs jos nyt käykin samalla tavalla.. Mutta mitä turhaa, Pikkubc ui niin varmasti kohti venettä, etten tainnut ehtiä muuta, kuin vahvistaa sitä kerran kehulla. Luovutus oli hyvä, tosin mun makuun olisi voinut pitää esineestä pienen hetken pidempään kiinni. Tosin tämä oli varmaan jonkun mielestä aika täydellinen, mutta mulla on tästä taas omat näkemykseni aiempien treenien ja omien tavoitteiden pohjalta ;)

Kolmantena liikkeenä tehtiin veneenhaku. Apparille taisin laskea kovimmat paineet köyden antamisesta, jotta homma olisi koiralle mahdollisimman helppo. Koira lähti hyvin veneelle ja säilytti fokuksen tehtävään (niinkuin aina ennenkin kyllä :D) ja sitten kyllä täydet pojot meidän apparille köyden antamisesta, se meni niin nappiin, kuin vaan voi. Köysi ei jäänyt minnekään kaulan ympäri tai muuta ikävää, vaan koiran oli helppo vetää vene rantaan. Sitten olikin enää viimeinen jännitettävä vetoliike, hukkuva. Tosin jännitys alkoi oman suoritusvuoron lähestyessä hiipumaan, mitäpä mä sille tässä vaiheessa pystyisin tekemään, en yhtään mitään. Me käytiin ihan tutustumassa hukkuvaan ja repimässä patukkaan veneellä ennen liikkeen aloitusta. Sain pidellä taas kunnolla kiinni, taisin vähän horjahtaakin siinä Raw:n ennakoidessa putoamista. Mutta näin helposti olen saanut "opetettua" ilman käskyä lähtemisen. Ricolle sitä yritin opettaa, mutta pohjalla painoi niin vahvasti ensin opittu luvan odottaminen. Raw:n hukkuvalle uiminen olikin sitten varsinainen loppukevennys.. Kiljunnan sekaista haukahtelua ja pomppivaa uimista. Pää menee kovempaa, kuin kroppa pääsee vedessä eteenpäin. Tuol Spacemanin päässä on aikamoinen vauhti. Nyt mun pokka petti täysin.. No onneksi tuomariakin nauratti sen verran, ettei mun tirskuminen vähentänyt pisteitä.. Oli ylesisöstäkin tainnut tulla kommentteja persoonallisesta koirasta :D No sitähän se on <3

Joten lopputuloksena jälleen täysi jackpot 100/100 pistettä! On se vaan huimaa ja uskomatonta tuon pienen sählän kohdalla. Eli se olis sit menolippu AVO luokkaa kohti! Ja ohjaajan uittamisoperaatio oli jälleen taattu. Kolme satasta ja kolme ohjaajan uittamista on pieni Spaceman saanut tälle kesälle aikaan :) Iso kiitos loistavasti hommansa hoitaneelle apparille Hannalle :) Kyllä taidettiin kaikki olla kotimatkalla aika väsyneitä, mutta niin kovin tyytyväisiä viikonlopun saldoon. Raw:n nappiin mennyt vepekoe ja Hannan ja Fidzin lauantain Agilityn PiirM voitto!

Kokeen jälkeen päästiin treffaamaan myös Raw:n veljeä Naperoa. Voi noita poikia, vauhtia oli niin järjettömästi, eikä tietoakaan mistään teinipoikien välien selvittelystä tai pöyhistelystä. Fidzi on kyllä periyttänyt tuota upeeta luonnetta näihin kakaroihin. Nyt kun tällaisen koiran kanssa elää, niin se on niin ihanan helppoa ja huoletonta ja se ettei se uhoa tai tappele tuolla "kylillä" ei ole sen työmotivaatioista pois millään tavalla. Mä vaan niin tykkään tästä <3 Rauhaa rakastava spaceman on kuin tehty mulle, kun osaisin aina olla itse tuon koiran arvoinen.

Kaksi HessuHopoa

"Vitsit, miten siistii nähdä sua broidi! Mitäs siitä on.. puoltoista vuotta?
Kuule mä olin tuolla Vepekokeessa just. Oletko sä käynyt sellaisissa?
Sul on muuten broidi yhtä pitkä kieli, kun mulla!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti