keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Vepemaraton ja muuta mukavaa

Maanantai ja tiistai on kulunutkin Veperannassa ihan pidemmän kaavan mukaan ja kuvausryhmän kera. Eri koiria on kuvattu eri liikkeissä ja vedessä jos jonkin moisia juttuja suorittamassa. Myös Ricon tekemistä taisi filmille tallentua, saa nähdä tuleeko pikkumies vilahtamaan sarjan vesipelastusjaksossa. Rico kyllä kuuluu kategoriaan tummat ja filmillä siis huonosti näkyvät koirat. Mutta eihän sitä tiedä, jos lopulliseen jaksoon mahdollisimman monesta eri näköisestä koirasta kerätään pätkiä ohjelmaa varten :) Kuvausryhmä veikin hyvin ajatukset pois "paniikkitreenamisesta" ja siitä, että nyt pitäis saada tehtyjä tiettyjä asioita tietyllä tavalla.

Raw joutuu jatkamaan antibiottikuuria yhä edelleen. Vieläkin löytyi bakteereja virtsanäytteestä, höh :/ Mutta antura alkaa näyttää vähän paremmalta. Tänään jo tokoiltiin sen kunniaksi vähän. Uskaltauduttiin ottamaan pari merkkiäkin eikä antura sanonut siitä mitään. Tämän lisäksi vähän rauhallisempaa tekemistä. Seuraamista, kapulan pitoa, pieni paikkamakuu (-kun vein merkit ja palkat valmiiksi). Eipä ole tullut paljon paikkamakuuta tehtyä. En ihmettelis vaikka tyyppi lähtis keston myötä menemään, kun ei taida olla ihan selkeää käsitystä mitä kuuluu tehdä  - Tai on tavallaan, mutta kestoa tuo energiaa pursuava pää ei välttämättä vielä kovinkaan paljon kestä. Tänään meni hyvin, mitä nyt lonkkaasento on aika suosittua tässä. Mutta Raw onkin jotenkin muutenkin elastisempi ja makaroonimpi, kuin Rico. Rico on sen verran jäykempi versio, että makaa luonnostaa sfinksinä. Sitten kun tulee ikää ja kropan hallintaa enemmän, niin vois alkaa vaatimaan kauniimpaa makuuasentoa. Mutta toivottavasti olis edes toinen harrastuskoirista jatkossa sellainen makarooni, joka ei ole jumissa koskaan, kun toisesta löytyy varmaan aina jotain pientä.

Ricon kanssa väännettiin jokunen toisto ruudun paikasta.. Juna jyräsi niin voimakkaasti takalaitaan, että oli aika kova työ rikkoa taas tämä kaava, mutta murtuihan se lopulta ja etulaita lötyi jälleen.. Illalla käytiin myös aksaamassa. Olipa kiva taas vaihtaa lajia parin rauhallisemman päivän jälkeen vähän hektisempään. Oisin voinut vetää vielä toisenkin kierroksen.  Ne välistävedot vaan tuntuu niin takkuiselta aina, en tiedä tuleeko niistä sujuvia koskaan. Mutta suurimmat haasteet löytyy taas yllätys yllätys rytmityksestä - Sehän se :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti