maanantai 1. toukokuuta 2017

"Jos tuijotat vain yhtä puuta, koko metsä voi kadota"

Kiireistä on taas ollut, niin työrintamalla kuin koirienkin kanssa ja mitä nyt uusittiin yksi saunakin tuossa sivussa. Tai no iso osa työstä oli kyllä mun isän tekemää, mutta olihan siinä lisätyöllistystä itsellekin.  Ja suurin pään vaiva on yhä päällä, missä ja miten nuo treenikamat sitten säilyttäisi. En oikeen keksinyt niille vielä toimivaa ratkaisua. Aiemmin sauna toimi kyllä kelpovarastona, mutta nyt se näyttää siltä, että sille voisi olla muutakin käyttöä kuin vain varastointi :D

Rico kanssa käytiin osallistumassa RT kisoihin. Treenit jäi liian vähiin - näennäisesti olisi ollut tässä välissä aikaa työstää asioita eteenpäin, mutta kun ei se Ricon kanssa ole niin yksinkertaista. Ricohan väsyy kaikista muutoksista tosi paljon ja nyt iän myötä yhä enemmän. Mun vanhempien vierailu vei sen energiaa niin paljon, etten nähnyt kovin järkevänä treenata sitä hetkeen ollenkaan. Sitten muistuteltiin vain tehtäviä yksittäin mieleen ja radalle ketjutettuja temput tuuppasi menemään vaan sekaisin - kun välillä menivät ihan yksittäin tehtynäkin. Kyllä kai se vanha koirakin oppii uusia temppuja, mutta vähän hitaammin kuin ennen :)

Kisat kuitenkin handlattiin jälleen kahdella hyväksytyllä tuloksella. Niin siinä sitten tosiaan kävi, että Rico kisaili tiensä RTK4 - 12 kisalla, kaikki kisatulokset on olleet hyväksyttyjä - vaikkei joka kerta niin loistokkaasti ole mennytkään. On se kyllä silti ihan mainio ollut <3 Nyt vaan jos lähdetään jatkamaan, niin näköjään on ihan oikeasti treenattava suunnitelmallisemmin, eikä vain metsälenkillä humputellen ;) Kaksi koota lisää, ketjutus ja kyltit.

Koirien kanssa on käyty enemmän pidempiä - ihan pelkästään remmilenkkejäkin ja niitä olisi tarpeen tehdä vielä enemmänkin. Roulle on muodostunut todella raivostuttava tapa piipata, vinkua, jopa kiljahdella ja haukahdella, kiihtyessään kun odottaa niin kovaa vapaaksi pääsemistä. Arkiaamuisin on paljon rauhallisempi, kun odotusarvoa sille pidemmälle lenkille (-joka johtaa jonnekin, missä voi päästä vapaaksi-) ei ole. Olen myös kävellyt tuota jalkakäytävää jonka toisella puolen on metsää ja toisella peltoa. Molemmat näyttää merkitsevän odotusarvoa vapaaksi pääsemiselle. Se on Roverin pahin painajainen - se haluaa niin paljon vapaaksi, ettei mikään palkka maailmassa voi kumota sitä vapaaksi pääsemisen arvoa. Koko koira on näyttää olevan ihan stressissä siitä kiihtymyksen määrästä, tuo tyhmä tunnetila pitäisi vaan saada purettua pois. Tämä näyttää olevan hitaampi projekti purkaa, kun ei ole kyse jostain erillisestä tempusta - vaan arkielämän perustarpeesta, jota on kuitenkin jossain määrin vaan tehtävä.  Hassua tässä kuitenkin on se, että voin kesken lenkin pysähtyä vaikka treenaamaan tokoa. Rover pystyy tällöin ihan hyvin "luopumaan" vapaaksi pääsyn halustaan ja työskentelemään yhdessä ja palkkaantumaan hyvin lelulla ja ruualla. Mutta, kun treeni loppuu ja lenkkiosuus jatkuu - niin sitten odotusarvo siirtyy taas siihen vapaaksi pääsemisen odottamiseen. Okei tässä ollaan päästy jo vähän eteenpäin ja Rover on usein treenihetken jälkeen astetta rennompi. Mutta onhan sen pystyttävä ilman treeniäkin..

Kiihkoilija täytti juuri 10kk. Mainitsiko joku jotain kisaiästä? Onko se jotain, että saa juosta päättömästi enemmän? ;) Töitä riittänee vielä hetkeksi.  Ensimmäinen meidän yhteinen koitos ehdittiin kuitenkin kokea varaslähdöllä viime maanantaina. Saatiin lupa osallistua hieman alaikäisenä Uudenmaan nuorten koirien tokoringin näyttöön. Täytyy myöntää että olin kyllä hieman kauhuissani ja mietin pitkään, että tuleeko koko hommasta yhtään mitään, ehdinkö saada kokonaisuutta kasaan sen verran, että ollaan valmiita tuohon näyttöön. Vaikkei ihan virheettä selvittykään, niin olen tosi ylpeä pikku Roverista. Se selvitti monta vaikeaa asiaa ja osoitti kyllä pystyvänsä tulevaisuudessa (kunhan pää vielä kasvaa) vaikka mihin. Paransi työskentelyään loppua kohti. Kyllä näin nuoren ja tällaisen (#ei-ihan-niin-helpon) koiran kanssa tuntui aikamoiselta haasteelta vetää neljä liikettä koemaisesti pitkillä odotuksilla läpi. Mutta loppua kohti oma fiiliskin parani ja luotto koiraan ja sen tekemiseen vahvistui. Olen niin ylpeä siitä, että paikkis selvittiin äänettä kehään menoineen ja poistumisineen. Seuruun liikkeille lähtöihin ei saatu vielä hommaa kantamaan kehään saakka ja sinne pääsi ääntä mukaan. Mutta luoksetulon ja hypyn liikkeelle lähdöt ja perusasennot pysyi hiljaisina - siinä näkyi nopeaa vastetta kyllä treeniin. Ensimmäiseen siirtymään meinasi livahtaa myös jotain mölinää, mutta sen jälkeen Rover paransi ja pystyi olemaan loppu näytön hiljaa. Kuinka huikeaa! Nyt vaan jännityksellä odotetaan tuloksia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti