lauantai 9. kesäkuuta 2018

En tarvi punaisia mattoja, mulle riittää että mä saan omaa kuvaani vaan kattoa"

Rover on just se jäbä - "eksä muka tiedä kuka mä luulen olevani?" Otsikon valintakin juontaa juurensa talvisista treeneistä TopDogilla, jossa on mahtavan isot peilit! Niitä vois kuvitella ohjaajien käyttävän pääsääntöisesti hyväkseen, mutta ehei - niistä voi jonkun tyyppinen koira myös pullistellen peilata itseään - kyllä, juurikin Rover :D 

Rover sai talvella osallistua Dobo kurssille. Treeniä kropalle, mutta suurin syy oli siedättää muissa kuin tokon puitteissa sankaria muiden koirien läsnäoloon ahtaissa tiloissa. Meillä kävikin ihan mieletön tuuri, kun saatiin tunnille treenikavereiksi fiksusti käyttäytyvät lk.collie ja kultsu. Roverin toisten koirien lähettyvillä tekeminen on mennyt isosti eteenpäin ja se on pystynyt keskittymään myös hitaampi tempoisiin liikkeisiin näissä tilanteissa. Mutta pelkkä "vapalla oleskelu" on pirun vaikeaa ja mun hermoja raastavaa yhä. Rover vaan haluaisi mennä kaikkien luo ja kaikkialle ja kiehahtaa nollasta sataan hetkessä. Samaan aikaan se on kuitenkin osoittanut äärettömän taitavaksi irtokoira tilanteiden handlaajaksi. Talvella mm. kävi tilanne, jossa mali karkasi suoraan Roverin naamalle. Rover vastasi täysin järkkymättä koiralle samalla kielellä - räkä roiskuen päin naamaa huutaen. Ja lopulta ne totesi, että vitsi miten siisti toi toinen tyyppi on ja pisti leikiksi siinä malikan omistajaa odotellessa.. Tilanteen jälkeen Rico, - jonka onnistuin pitämään selkäni takana- kyyräili ja kyttäili ympärilleen ja yritti vaan passivoitua. Kun taas Rover asteli vapaana voittajan elkein rentona, eikä tippaakaan jännitteitä jäänyt päälle. Sen jälkeen arvostus tuota koiraa kohtaa otti huiman askeleen eteenpäin. 

Kevään aikana Rover on pyörähtänyt tokokoulutuksissa, Jarin (Kantoluoto) koulutuksissa tunnetilojensa kanssa, laumaviettisemmassa ja viettitestissä. Korrin Juhan vetämä viettitesti vaikutti niin mielenkiintoiselta, etten malttanut olla osallistumatta. Pk-puolen ajatuksista on tullut niin paljon parempaa informaatiota Roverin käyttämisen tulkintaan ja koiran kanssa toimintaan. En ollut todellakaan varma miten Rover mahtaa testissä käyttäytyä. Vähän yllätyksenä tuli se, että ohjattuvuus ja hallinta näyttäytyi tilanteessa tosi vahvasti, kuin Rover olisi pitänyt Juhan toimintaa häiriköintinä, josta pitää luopua. Mutta eihän sen ole koskaan ennen missään tarvinnut tähän tyyliin toimiakaan ja kuinka paljon enemmän on toistoja toisen henkilön houkutuksista luopumisesta. Saalisviettiä kyllä löytyy, kun vain saa luvan mennä ja iskeä kiinni. Ihailtavaa on kyllä Juhan tapa lukea koiraa ja pitää se voittajana ja saada tuntemaan itsensä vahvaksi koko testin ajan. 

Roverin vietin määrä (viettitaso) oli ihan tapissa, mutta onneksi ohjattavuuttakin sieltä bc:n tapaan löytyy. Saalisvietin arvostelussahan huomioidaan kaikki saaliskäyttäytymisen osa-alueet. Saaliin tavoittelu, tarttuminen, puruote ja saaliin omiminen. Bordercolliella tyypillisesti ketjun alkuosat ovat vahvemmat ja voimakkaammat. Eli jokaisen rodun ihanne ei todellakaan ole huipussaan oleva (joka alueen) vahva saaliskäyttätyminen. Roverin kohdalla tämäkin rasti tärähti kyllä aika taulukon yläpäähän. Mitään numeerista arvostelua näistä ei siis annettu ja arvostelu ei ole peilata suoraan mihinkään luonnetesti arvosteluun.  Arvostelu janat oli jaettu värein kolmeen kategoriaa. "Ei hyödynnettävissä" "Työstöllä hyödynnettävissä koulutuksessa" "Suoraan hyödynnettävissä koulutuksessa". Roverin kaikki arvioit oli tällä "suoraan hyödynnettävissä" alueella.
Kuuluu hieman huonosti, mutta tässä Juhan sanoin arvostelu. Täytyy sanoa, että tämänkin testi antoi työkaluja Roverin kouluttamiseen ja ymmärtämiseen.

Seuraavassa Jarin koulutuksessa osuttiin sitten oikeaan kultasuoneen ja mun päässä palapelin palat vaan loksahteli paikoilleen. Taas veivattiin ikuisuusongelmia. Palkkaa rentoudesta, mutta tuntui etten saa koiraa siltikään pidettyä hyvällä työskentelyalueella ja nostatukset toi aina äänen. Sitten se vastaus löytyi. Saalisvietti, koiran puhtaalla saalisvietti alueella pitäminen ja se mitä se käytännössä mun toiminnassa tarkoittaa, miten ja miksi.  Ja ihan uusi sivu aukesi meille. Mikä ahaa elämys. Mun on vaikea toimia jollain tavalla vaan siksi, kun joka sanoo niin. Pitää olla aina syy ja ymmärrys itsellä miksi. Kaikki aiempikin informaatio vaan jäsentyi paikoilleen, Juhan sanat saalisvietistä, kirjan tekstit ja hitto se oli siinä. Sitä usein toimii jollain tavalla, niinkuin moni muukin - mutta nyt piti lopettaa toimimasta niinkuin muut, ja toimia niinkuin mun oma koira tarvitsee. Joskus sulla voi olla kaikki se tieto olemassa, mutta et vaan silti osaa toimia oikein. 
Eihän mikään pyyhi pois sitä faktaa, että meillä on seuruussa äänen kanssa ongelmia ja tulee olemaan, mutta mulla on vihdoin loistava työkalu sen kanssa toimimiseen.

Laumaviettisemmasta saatiin myös paljon hyviä ajatuksia. Ehkäpä paneudun tähän vielä seuraavassa tekstissä syvällisemmin, mutta sen verran on todettava, että aika pitkälle voi koiraa viedä palkkioiden avulla ja tiettyjä lajejja vielä helpommin. Mutta tokon ja tottiksen kanssa jossain kohtaa - kun tahtoo edetä tietylle levelille, - niin koiran ja ohjaajan yhteistyö ja kommunikaatio nousee isoon arvoon. Meillä on kovasti pyritti Roverin kanssa parantamaan meidän kommunikaatio kykyä toistemme kanssa. Lenkeillä esim. toisten koirien ohitukset on vieläkin vaikeita ja välillä joudun yhä ottamaan tietyissä tilanteissa enemmän tilaa. Mutta pelkästään välineellisten palkkioiden pois jättäminen on auttanut meitä niin paljon parempaan suuntaan tämän asian kanssa. 

1 kommentti:

  1. Ootan mielenkiinnolla tekstiä kommunikaatiosta, sattuu "jostain syystä" kiinnostamaan :D Aika samanlaisia ajatuksia olen tässä talven aikana sen osalta tainnut pyöritellä :)

    VastaaPoista