sunnuntai 8. tammikuuta 2017

"Mul on tyylii ja pahan pojan tavat"

Vuosi 2016 oli ja meni. Musta ei ole näköjään sitä muistelemaan tai saatikka mitään järkevää kirjoittamaan, ilman että sydän verellä sen pystyisin tekemään - niin yritetään elää mieluummin tässä ja nyt.



Roverin treenit on jälleen lähteneet rullaamaan joulutauon jälkeen. Kaverille iski pohjoisen reissulla pöhinäkausi entistä isompana päälle. Siellä se pöhisi metsälle, ikkunan varjoille ja ties mille. Täällä taas se pöhisee ja haukahtelee ihan kaikelle, naapurin mummot, papat, lapset, aikuiset, koirat, kissat, oravat, linnut, autot, lumikolat, tuuli.. ja varmaan ihan kaiken varalta vielä. Voi hypätä kesken unien, kun ulkoa kuuluu jotain epäilyttävää ja juosta pöhinän kanssa ovelle. Pissalla käydessä viimeistään siinä kohtaa kun on pissannut, niin pitää huutaa "pöh" ja juosta sisälle tai jäädä aidalle huutelemaan.

Rover on kyllä vallan äänekäs muutenkin. Leikkeihin kuuluu yleensä ääni. Myös Ricon kanssa juostessa huutelee helposti, jälkeen jäädessä voi alkaa kiljua, pysäyttää Ricoa huutamalla ja hyökkäämällä kaulaan kiinni. Ihme kyllä Rico antaa Roverin tehdä tämän. Tosin Ricokin innostuu välillä leikkimään, niin että huutaa ja hyökkäilee Roverin "kimppuun". Huvinsa kullakin, tämä näyttää olevan beeceestä tosi kivaa. Mielenkiintoista tässä on se, että tämän leikin aikana Rover on täysin hiiren hiljaa. Äänen käyttö tosin ei jää vielä näihinkään tilanteisiin. Remmissä kulkeminen voi olla välillä yhtä piipitystä ja kiljahtelua. Odotusarvo vapaaksi pääsemisestä kasvaa niin suureksi. Hallille meneminen ja nyt jo takakontin luukun avaaminen saa aikaan piipitystä. Oon joutunut jo jättämään Roun autoon odottamaan, pääsee ulos sitten kun malttaa pitää suunsa kiinni. Tuntuu vaan välillä, että piipitys ei lopu oikeasti kunnolla, ennen kuin pääsee purkamaan itsensä. Esim. lenkillä pystyy hetkellisesti olemaan hiljaa vapaaksi päästäkseen, mutta mielentila on vielä väärä ja jos matkaa jatketaan piipitys jatkuu jossain kohtaa.  Mutta kun saa juosta hetken, tasaantuu ja pystyy muuttamaan virettään ja näin olemaan aidosti hiljaa siinä remmissä.

Tätä äänenkäyttöä esiintyy myös treeneissä. Rover on kyllä jännä tyyppi, se ei välttämättä näytä ulospäin mitenkään kiihtyneeltä, mutta ääni voi tulla tosi helposti. Ääntä tulee ympäristöstä johtuvista syistä, turhautumisesta ja sitten ihan kiihtymisestä.

Palkkausasioita olen pyöritellyt nyt mielessä enemmän. Hampaiden poiston vuoksi joulukuulla pidettiin kokonaan taukoa lelun käytöstä ja tehtiin töitä ruokapalkalla. Ruualla leikittiin tämän myötä enemmän ja saatiin sen arvo uuteen valoon Roverin silmissä, kun sitä lelua ei vaan ollutkaan hetkeen tarjolla. Tässä pääsin nyt toteuttamaan Suskin joulukuun treenien ajatuksia. Lyhyesti sanottuna, kun treenaa ruokajuttuja, niin se kyseinen setti mennään läpi ruualla. Ainakin tällaisena kuurina tämä on parantanut Roverin tapaa ja asennetta työskennellä ruualle. Suski näki meidän treenin - jossa siis ensin leikin, tein treeniosuuden ruualla ja leikin jälleen lopuksi - niin, että Rover pettyi kun "joutuu" tekemään töitä ruulla ja haluaisi mieluummin leikkiä. Luonnollisesti tämä ei palvele sitä toivottua työskentelytapaa. Kyse ei ole siitä, ettei koira tiedä mitä palkkaa odottaa/saa ja pettyisi siksi, itse asiassa se tietää vähän turhankin hyvin - muuttaa työskentelytapaansa jo ennakolta. Se pettyi siksi, että sen mielestä tällä hetkellä vain yksinkertaisesti se lelu olisi ollu parempi vaihtoehto. Eikä kyse ollut siitä, että Rou ei olisi tehnyt töitä ruualle, vaan siitä millä asenteella ne työt tehtiin.

Suun parannuttua, kun lelu otettiin mukaan jälleen niin leikkikin sujui paljon paremmin kuin hammaspuolena, eikä ruoka ainakaan toistaiseksi ole kokenut inflaatiota. Olen tehnyt nyt treenejä, joissa tehdään molemmilla palkoilla juttuja ja koko paletti tuntuu toimivan jopa paremmin kuin ennen. Rover todennäköisesti ilmentää jatkossakin tätä, että lelu on noin paljon arvokkaampi, niin jatkan varmasti treenejä ruuan arvon eteen.

Tänään päästiin iloiseksi yllätykseksi mukaan Oilin koulutukseen. Rover sai tehdä lätkätreenejä ja perusasentoa. Mun leluviritelmää motivaattorina ei tuomittu ihan totaalisesti :D Lisäksi tehtiin Roverilla ihan pysymistä lätkällä ja palkkailua siitä. Samoin ruudun korjaustreeni tyyppisesti eri suunnista lätkälle hakeutumista. Rauhaa lätkällä olemiseen ei meinannut oikein löytyä, sitä pitää nyt jatkaa ihan perustreeninä. Pidemmältä matkalta lelulle juoksutukset on tuoneet tähän parempaa asennetta, mutta läheltä on aika löntystelijä korjauksia tms. tehdessä. Mut on tämä mennyt jo lähtötilanteesta eteenpäin. Koira ei saanut koutsilta noottia löntystelystä vaan enemmänkin minä vauhdin tavoittelusta. Samoin minä sain noottia liian tiukoista kriteereistä, vähän vois löysää tässä kohtaa ;)

Perusasennossa jalat on alkaneet elää omaa elämäänsä ja ovat ties missä väärissä asennoissa. Koko homma pilkottiin ja yksinkertaistettiin ja kas kummaa kun jalatkin alkoi näyttää jo vähän paremmalta. Jätin Roun istumaan ja menin sen viereen, jossa sen piti ryhdistäytyä perusasentoon ja siinä se. Tässä oli vielä oleellista, että kädestä ei saisi ihan vielä luopua, vaan käsi olisi ylhäällä/ selän takana. En varsinaisesti ollut ehtinyt kunnolla aloittaa korjausliikettä tuolle jalkaongelmalle, niin tämä tuli sopivaan saumaan :) Jälleen mua vähän varoiteltiin ylivirittelemästä tuota menopeliä, kai mä joku päivä uskon sen ;)

Lopuksi vielä parit vanhemmat videot:
Rover 6kk - viime vuoden puolelta tämäkin lomailun jälkeen taas hallilla katsomassa, et missä me mentiinkään.
Rover 5,5kk - jotain puuhasteluita joulukuun puolelta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti