Pöljän tuurilla

Ajeltiin pohjoiseen lomailemaan muutamaksi päiväksi ja matkalla pysähdyttiin paikassa nimeltä "Pöljä" Siellä silmiin pisti myytävät magneetit "Pöljän tuurilla" joka jotenkin osu ja upposi. Rawtahan on sarjakuva Rauta Reetan linnun "pöljän" mukaan tituleerattu suurella rakkaudella myös"pöljäksi" - Monikaan ei ole vaan tainnut sisäistää tämän rakkaan lempinimen syvintä olemusta. No mutta joka tapauksessa tuo "Pöljän tuurilla" taitaa sopia meille enemmän kuin hyvin. Ei ole mitenkään tähtiin kirjoitettu, että joka kisa ja koe onnistuisi kuin nappi silmään, päin vastoin mukaan mahtuu niitä epäonnisia sattumuksia ja tulee varmaan aina mahtumaan. Kun taas joskus vedetään kunnon jack pot - Sillä pöljän tuurilla? Ja, ei, tämä ei ole mitään haukkumista. Tuo koira on juuri sitä mitä haluan. En osannut odottaa saavani tätä, mutta mitään muuta en nyt haluaisikaan. Rakastan sitä ihan liikaa, mutta sitä suuremmallakin syyllä.

Aika tuntuu karkaavan käsistä ja juuri mitään ei ole ehtinyt koirien kanssa tekemään ja silti samaan aikaan tuntuu, että olen tainnut tehdäkin ihan muun elämän kustannuksella kuitenkin. Koskahan oppisin tasapainon koko elämääni? Noh, ehkäpä kaikella on se tarkoituksensa yhä vaan vieläkin.. Keittiö on kuitenkin valmistunut, katos saatu kasaan takapihalle ja pihaa myllätty paljon lisää! Huh.. Ja Vepeilty jonkin verran. Käyty myös kokeessa kerran toteamassa, ettei ollut ihan vielä valmista ja monta juttua vähän niinkun kesken. Ei muuta kuin Pöljän tuurilla vähän treeniä, taukoa ja uutta matoa koukkuun.

Tokoa ollaan vähän yritetty herätellä jälleen treeniohjelmaan mukaan Tokon MM innoittamana.  Ehdittiin paikan päälle yhtenä päivänä seuraamaan ja kannustamaan Suomen joukkuetta ja Hannaa & Fidziä. Hienosti vetivät läpi ensimmäisen MM koitoksen. Raw on niin ylpeä mutsistaan ja mä Hannasta <3 Hienosti Suomen joukkue saavutti vielä MM-kultaa! On se hienoa, että meillä on täällä Suomessa Tokon taso ihan huippuluokkaa maailman laajuisesti. Suuren suuret onnittelut koko porukalle!

Rawn tokoilumaailmassa ollaan ihmetelty ohjattujen hakukaaria, merkin suoritusmotivaatioita ja ehkä hitusen tekniikkaa ja ruudun löytämistä. Ja monen monet asiat on olleet mietinnässä, mutta niistä sitten varmaan myöhemmin omaa tarinaansa. Täällä on kuitenkin sellaiset treenikentät, että olisi suorastaan synti olla käyttämättä niitä hyväkseen vaikka ukkosen ohi menoa odotellen.

Treenin jälkeen Raw pääsi leikkimään toisen pennelin kanssa ja kivaa näytti olevan ;)

Viennin ihmeellinen maailma

Ricollekin tuli mittariin viime viikonloppuna 6 vuotta. Miten aika kuluukin niin nopeasti? Onnea Herra Virkamiehelle, koiralle joka on opettanut minulle niin kovin paljon <3

Muuten ollaan eletty hyvin pitkälti remontoiden ja koirat lomaillen. Tosin lämpötilat onkin olleet sitä luokkaa, että ainut järkevä treenilaji tuntuu olevan Vepe. Vepeä ollaankin nyt remontin lomassa yritetty käydä vähän työstämässä eteenpäin.

Rawn viennin kanssa on käyty suurta pohdintaa ja kuljettu eräänlainen polku tähän tämänhetkiseen tapaan treenata kyseistä liikettä. Viime kesäistä sylkemisongelmaa lähdettiin purkamaan taisteluleikin kautta. Leikin oli tarkoitus myös toimia motivoijana. Taisteluleikki veikin meidät yli ennen aikaisista sylkemisistä, mutta toi mukanaan luopumishaluttomuutta esineiden muuttuessa, esim. pelastusliiveksi. Noh sitten haluttiin vahvistaa veneellä olemista ja sen mukavuutta + luovutuksia. Eli tavoitteena oli saada motivaatio veneellä olemisesta ja luopumisesta kasvamaan. Veneellä olemisesta rakennettiin eräänlaista leikkiä..

Noh.. Se oli yksi porras matkalla eteenpäin. Sillä saatiin silta luopumisvaikeuksista pois, mutta Spacemän näytti pulikoivan veneellä aina pinnan alapuolella ainakin toisen korvan kastumisen verran. Kun ei osaa uida paikoillaan, niin että pysyisi pinnalla.. En tiedä pystyykö tuota koiralle opettamaan ja maksaako oikeasti vaivaa.. Noh, tämähän johtikin pian siihen, ettei veneelle ollut enää niin kiva mennä, kun aina pulahti pinnan alle :( Homma on yksinkertaistettu nyt hyvin simppeliksi, kaikki ylimääräinen läträäminen veneellä jätettiin pois ja motivaatio näyttäisi olevan kohdillaan, eikä koira pulahtele pinnan alle veneellä ollessaan. Irrotus käskytys on myös vaihdettu rantaan minulle ja appari on saatu passivoitua tai sanottakoon, että se passivoituminen taisi olla yksi tie onneen ;) Tai no ainakin toistaiseksi, katsotaan koska tämä koko homma kosahtaa taas reisille ;) Mutta tällä viikolla viisi onnistunutta vientiä on jo aika kova saldo ja nolla epäonnistunutta. Ja yksi homman salaisuuksista lienee, että onnistumisen jälkeen ei ikinä toisteta vientiä. Ei IKINÄ. Iso kiitos kuuluu mun tän kesän luottoappareille Tanjalle ja Epulle, jotka ovat mun ohjeiden mukaan vieneet hommaa eteenpäin.

Rixakin pääsi tällä viikolla tekemään tämän kesän ensimmäiset voittajan viennit ja sehän ei ollut unohtanut mitään. Veti kuin olisi koko pitkä treenikausi takana. Senhän voisi melkein viedä kokeisiin näin treenaamatta. Hukkuvakin tehtiin uuden ihmisen kanssa ja sekin sujui kehujen kera hienosti. Aikamoinen keepie <3 Juuri muuta lajeja ei olla sitten tehtykään. Kesä ja Vepe <3

Kesän mittaan on tullut paljon mietittyä tuota vientiä ja sitä miksi se on niin monelle koiralle vaikeaa. Ja se ihmeellinen salaisuus taitaa olla kaikessa yksinkertaisuudessaan MOTIVAATIO ja vahva osaamispohja vaadittavista asioita. Koira tarvitsee riitävän vahvan motivaation mennä veneelle. Millä se sitten rakennetaan, riippuu täysin koirasta. Siihen ei voi antaa yksiselittäistä ohjetta. Jokainen meistähän tuntee oman koiransa parhaiten..? Joten meidän pitäisi löytää se motivaation lähde, mitä koira arvostaa niin paljon, jotta se haluaa mennä veneelle epäröimättä.

Toiseksi koiran olo veneellä on oltava miellyttävää. Jos koira kokee jostain syystä veneellä olon epämukavaksi, miksi se sinne menisi saatikka siellä olisi. Pehmeämpää koiraa on aina helpompi lukea näissä tilanteissa, vaikka sellainen "ei se mistään välitä-koira"  voi myös ilmaista veneellä olon epämukavuutta omalla tavallaan kieltäytymällä viemästä tai kääntyä ennen venettä pois. Taas se koirakohtainen tuntemus nostaa päätään..

Noh, sitten on se luopumisen tuska. Koira, joka arvostaa vientiesinettään paljon ja kokee menettävänsä sen ei halua viedä, mennä veneelle saakka tai luovuttaa. Tässä voi tulla myös ongelmia kun luovutus pitää tapahtua jollekin muulle kun omalle ohjaajalle. Tähän ei ole mitään taikapulvelria olemassa, pohjatyö pitää tehdä ihan kotioloista alkaen koiran kanssa kunnolla. Koira jonka ajatusmaailma on rakennettu niin, ettei se menetä esineitä luovuttaessaan mitään vaan saa aina jotain parempaa tai jolle koko luovutusprosessi on yhtä leikkiä tämä ei todennäköisesti muodostu ongelmaksi. Myös vaihtamisen taito nousee suureen arvoon Vepessäkin. Kahden lelun leikit, irrotusleikit jne. Pentujen perusharjoitukset.  Mutta jos koira esim. kotioloissa kantaa tavaroita, joita joudutaan siltä "metsästämään" niin todennäköisesti vedessäkin on edessä ongelmia. Kotonakin pitäisi omistajan kyetä järjestämään ympäristö sellaiseksi, että hän itse hallitsee resursseja ja koira kokee vaan saavansa ohjaajan kautta kaikkea kivaa, eikä niin että koira kokee menettävänsä kaiken kaiken kivan ohjaajansa toimesta..

Olihan Rawkin pentuna melkoinen tavaroiden omija. Sen kanssa on tehty töitä luopumisen ilon eteen monin eri treenein. Mutta tänä kesänä pelastusliivien tullessa kuviohin nosti se sisäsyntyinen omistamishalu päätään, mutta uskon että pennusta alkaen tehty vahva pohjatyö auttoi nopeasti tämän ongelman yli. Väitän että ilman sitä pohjatyötä, mulla ei olisi toivoakaan koirasta joka on tällä viikolla suorittanut hienoja ja motivoituneita vientejä.

Niin ja sitten tietenkin on ihan se osaaminen. Tekninen taito. "Vie" sisältää aika paljon dataa. "Ota esine suuhun, juokse/ ui tuo ihmisen/ veneen luo. Tarjoa esinettä ihmiselle/ veneeseen. Irrota käskystä. Mutta älä vain pudota ennenaikaisesti. Luovu esineestä. Palaa rantaan." Vieraalle vienti ei ole koiralle luontainen toiminto, vaan sekin täytyy opettaa, eikä me saada olettaa liian aikaisin koiran osaavan. Epävarmuus ja osaamattomuus on myös yksi syy, miksi liike epäonnistuu. Koira ei vaan vielä tiedä mitä käsky "vie" tarkoittaa. Motivaation rakentaminen voi usein jäädä kesken, kun oletetaan koiran muutaman onnistuneen toiston jälkeen ymmärtäneen liikkeen tarkoituksen. Itse lähiaikoina paljon uutta opiskelleena ymmärtää oppimisprosessia. Vaikka jotain asiaa on toistanut onnistuneesti usein, niin yllättäen voi tulla tilanne, että tuntuu kuin kaikki data olisi kadonnut päästä. Tämä oma opiskelu on auttanut olemaan niin paljon armollisempi ja ymmärtäväisempi koiria ja niiden oppimista kohtaan. Niin vaan käy, ensin osaa ja muistaa, sitten unohtaa ja palauttaa mieleen jälleen, taas osaa, kunnes unohtaa ehkä uudelleen ja taas palautetaan mieleen.. Jos koiralla on riittävä motivaatio tekemiseen, ei se tahallaan jätä tekemättä. Siihen on aina jokin syy. Ja aina on muistettava, että koira oppii ja tekee asioita hyötyäkseen siitä itse. Jos me pystymme tarjoamaan riittävän suuren hyödyn, niin meillä on riittävän motivoitunut koira työskentelemään ja viemään ;)

TOKO SM 2014

@Anna-Leena Väätänen

"..Kiitollinen, siunattu, onnellinen.

Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken, 

mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen.."

"..Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, 

Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa.."

"Kävi miten kävi, Voittajat ei pelkää hävii.."

Kyseessä on paljon isompi voitto, kuin tuo palkintopalli ikinä. Ne jotka tuntee meidän tarinan, tietää kyllä mistä puhun. Mielettömän hieno SM viikonloppu takana.  Viime metreillä ennen koetta sain taas niin kolauttavan muistutuksen siitä, mikä tässä kaikessa on oikesti merkityksellistä. Niin surullisia uutisia kantautui korviin, että tajusin miten kovin kiitollinen saan olla siitä, että kaiken läpi käydyn jälkeen mulla on kisakuntoinen koira, koira joka ylipäätään elää, joka voi hyvin ja jonka kanssa minulla on ilo ja suuri kunnia astua jälleen SM kisoissa kehään <3 

Perjantai iltana ajeltiin Satun ja Rhondan kanssa kohti Poria, ihan kuin viime vuonnakin. Taitaa tuo Satun ja Rhondan mukana oleminen olla meidän tie onnistumisiin ;) Käytiin tsekkaa koepaikka ja ilmoittamassa joukkue, mistä jatkettiin Yyteriin. Majapaikka ei oikein mieltä ylentänyt varsinkaan viime hetken muutosten jälkeen. Onneksi sentään biitsi oli upea ja huonosti nukutun (vai paremminkin valvotun) yön jälkeen pystyi taas jollain ihme konstilla lähtemään uuteen päivään.

Me oltiin lähdössä kehään numerolla 314, kun VOI luokka alkoi numerosta 300, eli aika kiva lähtöpaikka kolmannen paikkamakuu ryhmän toinen koirakko.  Ensin aloitettiin Kari Kielon kehässä paikkamakuilla ja yksilöliikkeillä, mistä näytti olevan nopea siirtyminen Pörstin kehään.  Harmillisesti moni meidän joukkueen koirista oli samoihin aikoihin kehässä, joten ei voinut seurata juurikaan toisten suorituksia, kun piti valmistautua omaan. VOI kehät lähtikin rullaamaan ripeästi ja poissaoloja oli jonkin verran, joten meidän paikkamakuu ryhmässä ei ollutkaan kuin neljä koiraa ja me siirryttiin ryhmän ensimmäiseksi koirakoksi.

Kari Kielo oli tuomarina uusi tuttavuus ja olin kuullut tarinoita hänen tarkkuudestaan. Kehään mentäessä fiilis oli hieno, tuomari tuntui mukavalta ja kehä saatiin hanskaan. Paikkamakuussa palatessa Raw oli hieman lonkallaan ja vetänyt toisen etusen alleen. Tästä 9,5 varmasti ansaittu pistemenetys. Tuomari kommentoi tätä, että oli ollut hieman levoton. Ja kyllähän sen loppuasennosta näki. Tästä hetkeksi ulos kehästä, palkkaus ja pieni juotto koiralle. Keli alkoi olla hiekkakentällä auringon paahteessa aika lämmin, vaikkei ihan viime vuoden lukemissa onneksi oltukaan.

Ja ei muuta kuin välittömästi takaisin samaan kehään. Olin päättänyt pitää kehut maltillisena, innostuksissani saatan vetää aika pahasti yli ja en aikonut sen vuoksi lentää pihalle ;)
Ensin tehtiin:
HYPPYNOUTO 10 - Mikä mainio heitto, matka aika bueno ja kapula laskeutui juuri täydelliseen asentoon noston kannalta. Sain kontaktin ennen lähetystä ja aikas nätti ja siisti suoritus kokonaisuudessaan.
METALLI  10 - Tässäkin katse nousi ennen lähetystä! Jes! Treeni on tosiaan tuottanut tulosta. Oikein siisti ja nätti tämäkin. Ihanaa miten kivasti noudot onnistui ottaen huomioon miten paljon niiden kanssa on jouduttu tekemään töitä, aina luopumisesta, nostosta ja perusasentoihin tulemisesta lähtien. Loppuasennon istuminen on selkeästi tässä hieman hitaampi verraten hyppynoutoon. Olisko palkan odotus vai vaan ällötys fiilis joka sen saa aikaan.
KAUKOT 9 - Voi miten iloinen olen näistä! Sain fokuksen pysymään koko kaukojen ajan, ei tullut epävarmuuksia, ei tahmaisuuksia, vaan koira pysyi rentona ja auki koko liikkeen ajan. Ihanaa, jatkan siis samalla ajatuksella näiden kanssa jatkossakin ja teen kaikkeni tämän asenteen eteen. Vaihdot meni tosi siististi, ainoastaan maasta-seiso vaihdossa koira taisi olla paremmin mukana, kuin tajusinkaan ja sain liian voimakkaalla käskytyksellä sen askeltamaan hieman eteenpäin käskyn ensimmäisellä tavulla ja toisen tavun jälkeen se tajusi korjata itsensä takaisin taakse :D Fiksu pieni beecee :D Mutta tästä siis tuo pistemenetys ansaitusti.
Kehän viimeisenä oli sitten se pelätty ja kammottu tunnari, mutta kuinkas kävikään.." Sun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä.."
TUNNARI 10 - Pyyhkäisin ne noutojen jälkeisen hiekat Spacemänin naamasta, jotta edellisen kokeen köhimiset ei toistuisi ja samalla taisin saada sitä kuolaa käsiini - enkä tiedä onko se tämän liikkeen yksi epäonnistumisten salaisuuksista.. Siitä otetaan myöhemmin selvää. Valmistelin uudella "Etsitään" käskyllä, joka vaikutti luovan sopivan mielentilan. Raw oli tarkkaavainen, ihan pikkaisen jäi kapuloihin kiinni, otti kuitenkin kontaktin ennen lähetystä. Lähti rennosti, teki tosi kivasti töitä kapuloilla ja palautti niin varmasti, että minä olin ihan varma, ettei tuonut oikeaa. Sivulla ennen kuin otin kapulan, huomaisin siinä olevan merkin.. Ei hitto, se oli oikea!!
Mikä voitto! Tunnari onnistui, tuntui että pakahdun onnesta! Koira alas, tuomarin kättely ja vasta kehän ulkopuolella bileet!! Mieletöntä, tunnari onnistui! Mä olin niin voittanut jo tässä vaiheessa.

Tähän väliin ei voinut tauosta puhua, pikapalkkaus, tunnaribileet ja nopea juotto taas. Sitten meitä huudeltiinkin jo seuraavaan kehään. Ei muuta kun seuraten kohti kakkoskehää, jotta pomput saadaan nollattua kehään mentäessä. Seuraavassa kehässä siis Hannele Pörsti tuomaroimassa ja kehä tosiaan aloitettiin seuraamisella.
SEURAAMINEN 9 - Olipas taas lyhyt kaavio, mutta mitäs sitä turhaan ympyrää pyörittämään, jos vähempikin riittää ;) Pikkaisen painoi ja tuntui vähän holtittomalta meno, kuumuus varmaan alkoi vaikuttaa tällaiseen tarkkaan tekemiseen. Teki kuitenkin ihan kelpo suoritusta.
RUUTU 10 -En saanut bongaamaan ennen lähetystä, mutta eteni hyvin suoraan, tosin hitaammin, ei mennyt parhaalla draivilla. Johtui varmaan siitä bongautuksen puutteesta. Joten ei ollut myöskään pelkoa, että vetää takalaidasta yli, mutta toisti edellisen treenin ongelman, lähti tippumaan maihin itsekseen. Annoin vaan käskyä perään pisteitä pelastellen. Korjataan se sitten myöhemmin ;) Seuraamaan tuleminen oli tosi kiva ja siisti.
ISTUMINEN 10 - En katsonut taakse ja hyvinhän se siellä istui. Äitinsä istuminen vaan on Rawllakin. Saas nähdä kannattaako sille tehdä koskaan mitään vai vaan antaa olla. Vähän niinku nuppineula heinäsuovassa. Onko sen yhden löytämisestä hyötyä sadan muun ohella ja kuinka tiukassa se lopulta onkaan. Kokonaisuutta on kuitenkin ajateltava enemmän.
LUOKSETULO 9 - Tippui hyvin. Lähti hyvin, mulla oli ongelmia laukan vauhdin arvionnissa ja pysäytyskäsky tuli himpun liian myöhään, tosin valuikin aavistuksen, ei ollut Rawn skarpein pysähdys, mutta oikein kelvollinen noille kyynärille. Maahan meno ihan ok perustekemistä ja lopussa taisi pyöräyttää itsensä sivulle tassukosketuksella mun sääreen. Mutta pitäsi varmaan kuvata näitä enemmän, loppuosa tuntui hitaalta, mutta pitää muistaa aina vertaa niihin muihin osioihin, jotta olisi mahdollisimman tasavauhtinen kokonaisuuus. Toivosin, ettei Raw tulisikaan ihan täysiä, koska ei pysty pysähtymään hyvin ja toiseksi ihan kyynäreiden vuoksi pysähtymiset olisi armollisempia.

Pörstiltä kokonaisvaikutuksesta 8, (ei selityksiä tälle) vaikka hillitsin riekkumista viime palautteen vuoksi todella paljon.. Silloin saatiin 8 liian riekkumisen vuoksi ;) Kielo taas tykkäsi Rawsta ja meidän yhteistyöstä tosi paljon. Häneltä 10 - Kommentoi vielä miten upeaa tekemistä, kehui päivän parhaaksi koiraksi ja oli kuulemma ilo nähdä meidät kehässä. Voi miten nämä sanat lämmittääkään mieltä. Perjantai iltana vielä mietin, ettei varmaan kuuluta tähän porukkaan, kuvitellaan varmaan osaavamme jotain ja lopulta ei osata mitään, saatikka nähdä totuutta. Hassuja ajatuksia, joku suurempi voima kai halusi kumota ne koepäivän myötä.

Spaceman <3

Pisteistä mulla ei ollut mitään tietoa tässä vaiheessa kun tulin ulos viimeisestä kehästä. Fiilis oli vaan ihan mieletön, sen tiesin, ettei mitään nollattu tai ettei mitään isoa virhettä tapahtunut ja oltaisiin kyllä varmasti ykköstuloksessa kiinni. En edes halunnut tietää pisteitä tai tuloksia, halusin pitää vaan kiinni siitä upeasta fiiliksestä, siitä miten ihanaa meillä oli yhdessä kehässä Spacemänin kanssa, ihan parasta <3

Jossain vaiheessa kuitenkin selvisi, että oltiin saatu kasaan 305p! Ihan mieletöntä, en ollut uskoa moista pistesaldoa todeksi! Puolessa välin koetta tuloksiin oli myös päivittynyt, että pidetään johtopaikkaa, no huh. Olin varma, että sieltä tulee koirakoita ohi sellaisella rynnäköllä. Käytiin rauhassa lenkillä ja uittamassa koiria. Kun Voittajaluokan kaikkien koirien tulokset oli päivittynyt ja selvisi, että ollaan Rawn kanssa yhä kirkkaasti melkoisella kaulalla kärjessä - Kaikki viime syksyn ja talven aikana läpi käyty tuska tuli pikakelauksena mieleen ja se matka leikkauspöydältä nyt SM kisojen VOI luokan korkeimmalle pallille.. Itku tuli väistämättä, onneksi mulla oli muitakin myötätuntoisia rinnalla itkemässä <3 Miten uskomattomalta tuntuikaan olla tässä tilanteessa kaiken jälkeen. Sanat ei riitä ei kertomaan tätä fiilistä <3

Seuraavaksi tajuttiinkin alkaa jännittämään joukkuetuloksia, kun Rawn lisäksi kaksi muutakin joukkueen koiraa oli takonut jo kasaan ykköstuloksia ja yksi oli vielä suorittamatta.. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että joukkueen viimeinenkin koira sai kasaan hyvän ykköstuloksen ja Hiiden Haukkujen joukkue oli huiman hienosti hopealla! Eipä olisi tätäkään osannut odottaa ;)
Tässä vielä video koesuoritukseen (aika huonolaatuiseksi muuttui vaan latauksen myötä.)

Lilu & Teppo, Me Spacemänin kanssa, Heli & Tähti,
Anna-Leena & Neo ja Hanna & Fidzi

@Anna-Leena Väätänen

@ Anna-Leena Väätänen

Ne jotka tietää ja tuntee Spacemänin, niin tietävät myös sen, ettei tällaiset tulokset tämän koiran kanssa ole mitenkään itsestään selvyys. Se pystyy onnistuessaan mielettömiin suorituksiin, minä tiedän kyllä sen <3 mutta se että se mieletön suoritus sattuu oikealle päivälle.. Galaxit osuu kohdilleen oikeaan aikaan oikeassa paikassa..  Noh, kyllä Spacemän näytti palkintopallilla mikä hän on miehiään. Tuuletti niin kovin kovaa, että putosi.. Se on vain niin Spacemäniä itseään <3 Juuri sitä, mitä tuossa koirassa rakastan yli kaiken <3
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin..

Hopeajoukkue Yyterissä
@Anna-Leena Väätänen

Sanat ei riitä kertomaan sitä
onnellisuutta ja mieletöntä fiilistä<3
@Anna-Leena Väätänen

Suljen silmät ja kuvittelen, et lennän. Mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä!

Ricokin kävi siinä pitkään suunnitellussa kastraatiossa. Toipuminen on mennyt paremmin kuin hyvin. Jotenkin tuntuu Rawn kanssa läpi käydyn kuukausia kestäneen kuntoutusjakson jälkeen ihan pikku jutulta. Näin sitä vaan näkökanta muuttuu. Siperia opettaa.. Koira pystyi alusta saakka liikkumaan hyvin, eikä kipuja ole näyttänyt olevan ekaa iltaa lukuun ottamatta. Rico on saanut rauhassa parannella itseään Rawn valmistautuessa..

Viimeiset treenit on tehty ennen viikonlopun koitosta. Selkesti jännitystä ilmassa. Lähtölistat, kehät ja liikejärjestykset on julkaistu. Tosin meidän treeniin se ei tule vaikuttamaan enää millään tavalla. Mitään ei voi enää muuttaa. Olemassa olevia ongelmia ei poisteta treenillä eikä kahdellakaan. Onnistuessaan Raw voi tehdä tosi hienon suorituksen, mutta esimerkiksi sen surullisen kuuluisan tunnarin kohdalla tämän hetkinen onnistumisprosentti lienee jossain 50 % paikkeilla ja nyt kun se suoritetaan viimeisenä ja vieläpä noutojen jälkeen sanoisin onnistumisprosentin tippuvan 40-30% paikkeille. Koskaanhan mikään ei ole koiran kanssa satavarmaan, mutta nyt totuus on tämä ja sen kanssa eletään. Ruutu lienee toinen epävarmuus tekijä. Löytääkö Raw ruudun vai löydänkö sen jonkun teltasta liikkeen päätteeksi. Maailman hahmottaminen ei ole aina helppoa.. Kuten tämä ohjatun treenikuva kertoo omaa tarinaansa tästä hahmottamisesta.. Kapula olis siinä, mutta minne ihmeeseen Spaceman lentää.. ;)

No niin tai näin, niin odotan koepäivää kovasti ja "epäkohtia" saa jännittää, muttei niitä saa jäädä murehtimaan. Me aiotaan nauttia yhdessä tekemisen riemusta ja se on parasta mitä olla voi. Saadaan olla yhdessä kehässä <3

Nyt on aika ristiä tassut toivoen että galaxit osuu kohdilleen viikonloppua odotellen.

Taidan olla väärinpäin tai sit koko maailman väärin näin

Edellisen postauksen viimeinen kuva kertookin sitten tulevasta omaa tarinaansa. Eiliset Vepetreenit ja päätin koittaa vientiä niillä pelastusliiveillä, kun ne olivat niin "mukavat" ja "mieleiset". Raw karsi raa´asti kaikki koehaaveet pois mielestä ja näin ollen helpotti pähkäilyjä sen koevalmiudesta. Samalla näin koirasta ihan uuden (no ei nyt ihan uuden, mutta harvemmin nähdyn..) puolen. Jäätävää itsepäisyyttä ja omaa tahtoa, ei ollut mun sanomisilla mitään merkitystä, kun pikkubeecee päättikin pitää pelastusliivit itsellään. Noh, vietiin asia läpi, mutta tämä vaatinee oman sotasuunnitelman jatkon varalle, en halunnut alkaa nyt vääntää asiasta, jos kokeiltais vaik sitä tokoa välillä..

Joidenkin asioiden hahmottaminen tuolla avaruusmaailmassa on toisinaan (no siis aina..) vähän vaikeaa. Varsinkin jos tarvitsee mennä suoraan johonkin suuntaan, niin se on äärimmäisen vaikeaa. Ja matkalla kohteeseen voi kiertää puita, pyöriä ympyrää, heittää vaikkapa volttia ja mitäs muuta? SM:iin on nyt kaksi viikkoa aikaa ja välicheck meidän tilanteesta ja osaamistasosta ei kovin lupaavalta näytä. Enkä voi kieltää sitä tosiasiaa, että ykkösen halu on kova, mutta se prosentuaalinen mahdollisuus sen saamiseen onkin sitten ihan toinen tarina. Onhan se mahdollista, mikä vain on mahdollista. On mahdollista, että tunnari osuu optimaaliseen saumaan ja saan oikean kapulan ilman haahuilua itselleni, on mahdollista, että avaruuskaveri selviää ruutuun ilman ylimääräisiä kuperkeikkoja ja pysähtyykin jopa ruudun sisäpuolelle lentämättä siitä yli, on mahdollista, ettei se törmää mun jalkoihin paluussa, on mahdollista että se suorittaa hyppynoudon kiertämättä hyppyä, on mahdollista ettei se sekoita kaukovaihtoja.. Lista tuntuu loputtomalta. Siinäpä sitä checkiä kerrakseen, on siis hyvin paljon myös mahdollista, että jotain näistä skenaarioista tapahtuu, varsinkin kun kyseessä on Raw..

Aikaa piti olla paljon ja kaikki piti olla suhteelllisen selvää tässä vaiheessa. Tuon koiran kanssa? Tuskin koskaan :D Mutta kivaa meillä ainakin on. Tämänpäiväiset treenit oli taas sitten oikein hyvän mielen setti. Työstettiin häiriötä, kontaktissa ja makuussa. Ja makuussa ilme parani ja asenne oli niin paljon skarpimpi, jopa pidemmältä matkalta. Tää on ehkä uusittava vielä. Seuraamisen aloitukset on yhä vaikeita, mutta on niissä ehkä jo jotain edistystä tapahtunut. Vieläkin olen epävarma valmisteluista ja niiden määrästä. Sitten otettiin pidempi seuraamispätkä, kun ei olla aikoihin tehty ja mulle meinasi iskeä epätoivo, mut Raw työsti hyvin siitä huolimatta. Tehtiin onnistunut tunnari, uusintaa en edes uskaltanut kokeilla! Loppuun vielä ns. kuuntelutemppurata, jossa rikottiin kaavoja ja mikä parasta, itse en tiennyt mitä tuleman piti, mentiin vaan liikkurin käskytyksen mukaan. Olipas hyvä setti! Tuli vastaan juttuja, joita en ollut koskaan ennen tehnyt, mutta niin hienosti Raw selvisi kaikesta! Hyvin oli kuulolla.  Tuli ihan sellainen fiilis, että peruspalikat taitaa olla hyvin kasattuna. Näitä olisi varmaan hyvä tehdä enemmänkin, juurikin niin, että joku muu käskyttää tekemään eri juttuja. Ja voi kun saisin Rawn pään pidettyä aina näin auki valmiina kuuntelemaan.

Räiskyvän hullun rohkean..

Huumorintajuisen koiran kanssa treenaaminen opettaa hyväksymään ja on toisinaan äärimmäisen mielenkiintoista.

Onnellisuutta parhaimmillaan lienee epätäydellisyyden hyväksyminen <3

Meidän tunnari on kokenut monenmoisia muutoksia ja onnistuneeseen suoritukseen eilen päti sääntö: joka kolmas arpa voittaa.. Haettiin hieman kiinalaista, ja sitä saatiin aimo annos.. Eipä lähtenyt kapuloilta harhailemaan, oli fokusoitunut ja työskenteli tehokkaasti ja keskittyen, mitä nyt nenätyö unohtui. Suu veressä toi ensimmäisen kapulan, siinä sitä tehokasta taistelija asennetta kerrakseen. Oikea oman elämänsä sarjakuvasankari. Törmäili matkalla treenikassiin ja minuunkin, astui vähän varpaille ja iski verisen kielen reiteen kaupan päällisenä. (Myöhemmin myös hampaat sormeen..) Noh, kyllä se kolmas oli näihin verrattuna jo oikea jackpot. Oman elämänsä jackpot.. Onnellinen sattuma vai aivotoiminnan aikaansaannos, jotenkin vaikea määritellä? 

Lopuksi tapettiin vielä pelastusliivit. Niihin piti tutustua maalla, vähän.. Tutustua. Mutta ne olikin parasta mitä kuvitella saattaa. Pelastusliivit sai aikaan jotain tuplakiinalaista käytöstä, jollain extrahessuhopolla maustettuna. Hammasta sormille, luopumisvaikeuksia, raivokasta taistelua ja liivien tappoa & omimista. Tuleekohan tästäkin ongelmia vedessä..? Joo ja olihan treenissä hyviäkin pätkiä ja palasia, mutta ne nyt lienee tylsää luettavaa tämän kaiken muun rinnalla..

Siinä sitä sitten miettii, että kumpihan meistä on enemmän kajahtanut? Kun mä vaan kaikesta huolimatta rakastan yli kaiken treenata juuri tuon sekopään kanssa <3 Ollaan molemmat yhdessä <3

MM-tiimin leiri

Viime viikonloppuna oltiin MM-tiimin leirillä Oripäässä. Lastattiin Hannan kanssa Volvo huolella ja harkiten, jotta saatiin kaikki tarpeellinen (ja tarpeeton..) mukaan ;) Reissuun lähti Rawn ja Fidzin lisäksi Rico ja Zap. Zap sai oman yksiön takapenkiltä, mutta muut saivat tyytyä matkustamaan takaluukussa. On niiden kanssa vaan niin helppo matkustaa. Kaikki sulassa sovussa. Mökkimajoitus varattiin sattumanvaraisesti ja se pääsi yllättämään kyllä positiivisesti! Mökissä oli tilaa, noh.. ihan riittämiin. Pieni lampi suoraan edessä ja muutenkin kaikki kohdallaan ;) Hyvää seuraa, sauna,  hyvää ruokaa, uinti (jäätävässä!) lammessa.

Leirin teemana oli SM:iin valmistavat kehätreenit. Treeni tulikin tarpeeseen ja avasi taas silmiä näkemään SM:ien kannalta puutteita ja treenittäviä kohteita. Rawn kanssa töitä teetti koiran saaminen ruutuun kerralla, jos ruutu oli keskellä kenttää ja mieli oli jossain muualla - häiriökartoissa, hypyssä tms. Äitinsä poika..;)  Työstettävää on myös selvästi yhä koemaisten seuruiden aloituksissa ja seuraamisen oman tempon löytämisestä, jotta koiran olisi helpompi työstää rennosti.  Muut liikkeet taisiki sujua aika kivasti, jopa luoksari oli vallan hieno ja mitä nyt Spacemän singahti jonnekin maata kiertävälle radalle ohjatussa, mut jos ei vielä ihan osaa ;) Mutta se tunnari.. Se on tuottanut hieman pään vaivaa. Leirin jälkeen oli pakko hommata Strongholdit koko sakille nyt ihan kaiken varalta, etten vaan pyytäisi mitään, mihin nenä ei meinaa pystyä.

Torstaina käytiin Helsingin suunnalla tekemässä ruudun kanssa treeniä laajalla isolla kentällä ja kappas vaan, kävikin niin, että koira flänkkäsi ja väisti häiriökartiot, laukut ja ihmiset. Treenattiin sitten sitä, että menee häiriöistä läpi suoraan ruutuun, eikä flänkkäile - kyllä punaiset kortit silmissä vaan villkkuu, kun katsoo tota menoa :D Lisäksi metallia kiertoina, häiriösettiä seuruuseen ja etsittiin mun askellusta täyskäännöksiin. Löytyikin tasapainoisempi tapa kääntyä.

Mua on pitkään ärsyttänyt Rawn tapa nojautua pois päin minusta "valmis" sanasta, mutta olen ajatellut pian pääseväni siitä eroon (toivossa on hyvä elää ;)) Mutta nyt ajattelin pelaa vähän "valmis-leikkiä" ennen SM:iä, katsotaan muuttuuko nojautumissuunta tämän myötä ;) Aloitukset on muutenkin olleet niitä haasteellisia ja treeneissä olen saanut parempia aikaiseksi. Mietin, että mikä ihme niissä mättää koetilanteissa. Luulen, että babysittaan koiraa ihan liikaa kokeissa aloituksissa ja se lakkaa olemasta itse aktiivinen. Treenitilanteessa valmistelu on vähäisempää ja vastuu jää koiralle. Toki myös koetilanteiden viiveet voi olla osa tekijä, treenissä ei meinaa malttaa tehdä niitä..

Tunnarin kanssa olen myös käynyt pientä pohdintaa asenteesta ja luulen, että kokeillaan saada hessuhopomaiseen asenteeseen hieman kiinalaista mukaan. Eli nyt olen tehnyt liikkeestä niin kovin rennon, että menee jopa liian takki auki työskentelemättä tunnareille. Tämä "kiinalainen"termi taas tulee Jessicalta. Ruutu treenissä Rawn mielentilaa avattiin ja Jessica kuvaili sitä liian jännittynyttä mielentilaa, sillä että Rawn tekee ihan kiinalaissilmin töitä. Tästä on jäänyt mulle nyt tämä "kiinalainen" termi käyttöön. Mutta välimallia Hessuhoposta ja kiinaisesta hakusessa tunnareille. Katsotaan miten homma edistyy.

Rico pääsi myös tämän viikonlopun kunniaksi kokeilemaan ihan uutta lajia MEJÄä. Saas nähdä, riittääkö aika tähän puuhaan. Ricon mielestä tää olis varmaan ihan parhautta, itsenäistä metsätyöskentelyä. Iso  kiitos Lauralle, että päästiin kokeilemaan.