Treenirintamalla ollaan eletty hiljaisempaa vaihetta vai miten sen nyt ottaa? Onhan koirilta vaadittu uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin sopetumista ja vähemmän treenimäärän sietämistä. Elämä on ollut hieman sirpaleista ja tuntunut hetkittäin hyvinkin raskaalta ylämäeltä. Brenda nyt on elänyt mun mukana jo reilun 13 vuoden ajan ja sopetunut tilanteiden muutoksiin asenteella: missä on peti, siellä on koti. Rawia taas kantaa sen huoleton elämänasenne, ainoastaan lisätila ja muiden kanssa samassa tilassa oleminen on saanut Raw:n löytämään itsestään pienen sisustussuunnittelijan. Huoh... - Rico parka taas ottaa kaiken raskaimman kautta. Se on niin väsynyt ja stressaantunut tilanteesta, että ihan pahaa tekee sen puolesta. Toki voisi olla huonomminkin ja onhan tilanne jo rauhoittunut. Eikä Rico edes askartele, sen tervetuliaisseremoniat vaan ovat entistäkin hysteerisempia. Se ei haluisi jäädä yksin ja kun mä saavun se vain nukkuu.
Ricon tulevaisuus on nyt muutenkin ollut harkinnan alla. Koiran työskentely juoksuisen nartun ollessa autossa (eikä koira ollut edes käynyt ulkona autosta) oli täysin toivotonta ja viime kesän jälkeen Ricon käytös on muuttunut, sen kiinnostus hajuihin on kasvanut kiusallisen paljon. Näillä spekseillä ei ole mitään asiaa tokon sm:iin. Nyt ajatus Ricon leikkauspöydälle viemisestä on kypsynyt hitaasti tämän talven aikana. Olen jutellut asiasta useamman ihmisen kanssa ja kaikki ovat sitä mieltä, että ehdottomasti kyllä. Jos nyt joku kokee, että on jostain painavasta syystä toista mieltä, niin huutakoon nyt hep ja kertokoon sen syyn minulle. Rico on hurjan kiva koira ja sen kanssa on kiva tehdä ja tämä voi tuoda sen kadotetun tekemisen ilon takaisin. Samalla se voisi myös tuoda tasapainoa laumaan, Raw on niin tiukasti Ricon määräysvallan alla. Pelkkä katse saa Raw:n matelemaan Ricon edessä. Onhan se hyvä, että laumassa on palikat jaettu, mutta silti.
Teidät on haastettu: http://enfkuulumisia2011.blogspot.fi/
VastaaPoista