torstai 10. toukokuuta 2012

Muistan kun pieninä poikina ulkona leikittiin. Muistan kun ilman huolia hauskaa me pidettiin..

Niin.. Solmio kaulassansa Rico istuu vaan, se kasvoi kai aikuiseksi. Ei se enää mua moikkaakaan..
Ricon viikko on ollut kovin toko painotteinen ja virkamies on niin läsnä, että voisin ottaa pennulta lainaan vähän luovaa hulluutta.. Pikku tinttiäinen on taas ajatellut testata rajojaan ja meidän hermorakenteen kestävyyttä viime päivinä ihan urakalla.

Ricon kanssa toko tuntuu olevan levällään. Tai  no, ohikiitävinä hetkinä, kun kukaan ei häiritse, ei ole liian kuuma, ei liian väsynyt tms. niin suoritukset voivat olla juuri sitä mitä haluan niiden olevankin, mutta kun jokin pieni sivuseikka on läsnä, niin homma pissii alleen välittömästi. Häiriöt tuottavat siis sietämätöntä tuskaa tai liika kuumuus tai... Liikkeiden ongelmat ovat lähinnä seuraamisessa, Z:ssa ja kaukoissa. Mitä nyt eilen sain rikottua aiemmin toimineen tunnarin ja ohjatun vasen puoli on tuottanut viime kerrat epäonnistumisia, ruudun takalaita vetää puoleensa jne. Pientä säätöä, mutta säätäisin mielelläni, kun mukana olisi sitä pikkupoika asennetta. Tänään vasta heräsin tajumaan, että mistä naruista sitä virkamiestä pitikään vetää ja hitto vie, että saatiin kauniit ja kevyet kaukot tehtyä.  Kerrassaan - viime kerrat tuntuu kuin nostaisi painavaa kiveä maasta ylös ja nyt pienikin käden heilautus ponnautti ruskean vietereillä ylös maasta - Voi kun tällaiseksi saisi kaukot, niin kyllä menisin suu hymyssä kisaamaan,  mutta kentälle tai kisatilanteeseen vieminen ei taida onnistua yhtä helposti.

Eikä viikon ainoat agilitytreenit sujuneet yhtään sen paremmin. Olin itse jotenkin puoli unessa ja ennakointi ja ajoitus ei vaan osunut kohdalleen. Ei millään. Juoksin vääriä linjoja ja väärään suuntaan ja koira oli koko ajan väärässä paikassa.  Tosi hyödyllisiä asioita olisi ollut treenittävänä, mutta kun ei pysty, niin ei vaan pysty. Koko treeni oli täysi katastrofi. Se siitä, olo niin surkea kentältä lähtiessä, että ei edes jaksanut vaivata päätään sillä enempää. Yritetään ensi viikolla sitten taas uudestaan.

Raw on ollut oikea pikku vintiö, toivon että aikuisena tuo piirre on hyödyksi sen kanssa harrastaessa. Pikku tinttiäinen ei näytä nukkuvan koskaan, paitsi sentään öisin.. Viime päivinä kone on käynyt niin kovaa, ettei sitä ole saanut sammumaan millään. Tekemisen halu näyttää olevan ihan loputon. Ja rajoja etsitään ja kokeillaan ihan urakalla. Saa nähdä riittääkö tuota virtaa vielä  illan aluevalmennuksen treeneihin...
Tässä vielä pikkuvintiö radalla ja siskonsa Ruska

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti