Luulin kasvaneeni oman asenteeni kanssa paljon ja niin on varmaan tapahtunutkin. Mutta jostain takavasemmalta hiipii se ärsyttävä harmitus aina kuitenkin. Luin tossa viikolla niin hyvän blogikirjoituksen, joka sai taas keskittämään ajatukset asenteeseen, pettymyksiin, niiden kantamiseen ja niistä ylipääsemiseen. Ei suoranaisesti, mutta rivien välistä oli luettavissa niin uskomattoman hienoa asennoitumista. Joskus uutisoitiin, että ne pärjäävät elämässä parhaiten, jotka oppivat hyväksymään vastoinkäymiset ja jatkavat niistä huolimatta. Vastaanottavat läjän epäonnistumisia, kaatumatta maahan niistä huolimatta. Mä haluan kasvaa sellaiseksi, selviytyjäksi. Nyt oma pääkoppa alkaa olla tyhjä SM:stä ja ajatukset suunnattu tulevaan. Hetkittäin olen niin täynnä intoa ja tahtoa mennä eteenpäin ja hetkittäin tuntuu taas, että olen valmis kaivamaan kuoppaa itselleni, ettei kenenkään muun tarvis vaivautua. Vaikka jotkut vaivautuu varmaan silti, meidän jokaisen matkalla. Ensi vuotta odotellessa.
Ehditiin käydä vähän aksailemassakin viikolla. Uusintakierrosta SM:istä. Ihan kivasti kulki, mutta eipä mitään huimia fiiliksiä syntynyt. Raw sai myös perehtyä suoran putken vaikeuteen. Irtosi suoraan hyvin, loivalla käännöksellä oli vaikeinta ja putkijarrut toimi taas hienosti. Sama ongelma taitaa olla Ricon kanssa. Nyt Ricon kanssa hallussa on ollut eteneminen suoralta putkelta, 180 ja 90 asteen käännös, mutta toi loiva varmaan vaikein. Kumma juttu, miten se suoran putken jälkeinen elämä voikin olla niin vaikea hallita.
Rico pääsi myös viikon aikana vepeilemään ja kokeilemaan ensimmäistä kertaa kolmea voittajan liikettä. Köyden vientiä, kahden veneen liikettä ja hukkuvaa. Paljon taitaa olla vielä töitä edessä, ennen kuin päästään kokeisiin näitä kokeilemaan. Köyden viennissä taitaa olla narun toisella päällä vähän treenittävää, ettei sotkeennu lankoihin.. Luovutuksen treenausta pitää viedä eteenpäin ja se pitäis saada kerrottua koiralle, että kun köysi jätetään, niin sitä ei sitten enää oteta suuhun palatessa.. Kahden veneen liikkeessä koko homma on uutta. Pitää saada koira ymmärtämään, että ui kohti toista venettä, oppii etsimään köyden ja se Rixalle vaikein ja haastavin juttu, menee rantaan ilman mua sen veneensä kanssa! Hukkuvan kanssa oltanee suhteellisen selvillä vesillä. Ja rannan suuntaisen viennin luulen kanssa olevan luovutus harjotuitusten myötä aika nopeasti hallussa. Mutta noissa kahdessa ensimmäisessä töitä riittääkin sitten kaikkien edestä. Mutta näistä treenittävistä Rico nauttii täydestä sydämestään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti