perjantai 1. kesäkuuta 2012

Onko pakko jos ei haluu?

Tiistaina Rixan tokot Pajuniityn nurtsilla. Oma fiilis ei ollut ihan tekemisessä, mutta koiran oli(?) joo outoa, mutta sai minutkin hereille - joskus näinkin päin. Luoksetulo kulki ihan hienosti ja stopit ok luokkaa, ei mitään 10 suorituksia, mutta hyvät olivat. Tämän jälkeen ruutu löytyi hienosti, mutta yhtä hienosti ruskea karautti yli siitä - ja huomaamatta nurtsin seassa makaavaa palkkaa. Lähempää tehdyt paikan haku harjoitukset taas tuotti toivottua tulosta ja hienosti työsti paikkaa - En jaksanut jäädä junnaa kauempaa lähetystä - vaan tyydyin tähän - ruudun osalta. Ohjatun kapulat nurtsilla oli täysin hukassa ja ruutukin oli niin lähellä. Lopulta kun rautalankaa oli väännetty useampaan otteeseen saatiin kiskot kääntymään ja juna vaihtamaan raiteita. Bileet pystyyn ja that´s it! Loppuun vielä seuraamispätkä - ihan ok- pää on tippunut lähes maanrakoon - olkoot, ei tässä enää ehdi sitä nostamaan.

PikkuÄrrä  oli sitä mieltä, että: "hei me treenataan, minä, minä,  MINÄ!!!" "Voisinko minä tehdä? Minä voisin tehdä! Minä HALUAN tehdä!!" Lopulta oletin sen olleen sen verran hiljaa(?) että sai oman vuoronsa. Vähän vauhtinoutoja, puun kiertoja ja siitä sivulle tuloa, niitäkin tosiaan vois alkaa työstää enemmänkin.. Mutta mitäs kautta haluasin sen tulevan ja pitäiskö opettaa joku muu käsky eri kautta tulemisiin?

Merkkiä ajattelin ottaa seuraavaksi - joka muuttui taas merkkikeilaukseksi - Hitsi, että osaa olla vaikeaa. Yritin yksi päivä shepata tätä hommaa sille ja lopputuloksena oli muutama onnistunut ja miljoona merkin kumoamista, suuhun ottamista, sen päälle kiipeämistä - Mitä kaikkea sillä merkillä ikinä voikaan tehdä? Kierrätyksissäkin noin pienet merkit tuppaa jäämään jalkoihin, -eihän niitä edes huomaa! Ainakaa Rawsterin mielestä.. Päätin jättää sen opettamisen joksikin aikaa ja odottaa - huippuideaa tai lapsen älyn kasvamista tai jotain. Jos opettais vaikka ruudun sittenkin ensin? Loppuun vielä teapiaseuraaminen. Raw:n seuraamiset on niin terapeuttisia. Se on koira, joka on luotu olemaan lähellä ihmistä, sen on niin helppo vain olla siinä. Kotonakin se tulee ja painaa pään poskea vasten ja on vain siinä <3

Keskiviikkona sitten aksattiin. Aika perussettiä. Nyt pitäis keskittää jäljellä olevat treenit just tiettyihin pikkuseikkoihin ja rytmitykseen. Ja niit treenejä ei ole enää paljon!

Sitten torstaina taas takaisin pakkopullan pariin. Aamutokot. Piti korjat ohjautun hakukaaria näkyvämmällä alustalla - joo tai olisko Ricon hakuviivat parempi? Se kun ei paljon kaaria tunne. Luotisuoraan takaviistoon, joka helposti saa aina sydämen hypähtämään, että pitääkö matka stopata keskikapulan pelossa.. No molemmilla puolin raiteet vei keskelle, mutta pelastin molemmat - Eli kuulolla oltiin sentään. Ja saatiin lopulta hyvät haut. Otettiin myös seuraaminen ja maassa lentävä paperin pala ehti rikkoa muuten säilyvän kontaktin... *huoh* Raw tuli kehiin ja vielä oli pakko kokeilla sitä merkkiä... Ensimmäinen toisto ja syöksyhävittäjälento suoraan merkkiin.. Se on kuulkaas raakaa menoa se! Kaikenmoisia toistoja tehtiin, eikä mikään tuntunut olevan toista parempi. Ehkä oikeasti jätän sen hetkeksi.. Homma päätyi taas siihen terapiaseuraamiseen :D  Illalla sain Hannan hetkeksi irrotettua remonttihommista tekemään vielä pienet treenit. Saatiin tehtyä Ricolle ok seuraaminen liikkuroituna, mutta se tarvii kyllä vaan herättelyä aina matkalla :/ ja tunnari meni heti ekalla oikein, vaikka haisteli kaikki kapulat monen monta kertaa läpi. Sen jälkeen Z tehdessä koira vaan upposi jossain vaiheessa ihan avuttomuuden tilaan.. *iso huokaus* Jäävistä istuminen oli kadoksissa jostain syystä. Paikkamakuu sentään sujui vanhalla varmuudella. Tällä hetkellä on kyllä sellainen olo, että onko ihan oikeesti pakko vääntää näitä, jos ei haluu? Ja Ricokin taitaa olla samaa mieltä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti