torstai 28. kesäkuuta 2012

Uutta ja vanhaa

Viikon aloitti maanantain  onnistuneet vepetreenit. Ruskea sai niin hyvin jutun juonesta kiinni, että näyttää nyt siltä, kuin juna kulkis vaan :D Mä ihan huumannuin onnistumisista ja melkein olin jo varaamassa koepaikkaa! Eihän toi nyt oikeasti osaa, toinen voi-liikkeiden treeni vasta! Mutta kyllä se onnistumisen fiilis on vain silti niin upeaa, kun on onnistunut tekemään asiat oikein ja osannut esitellä ne koiralle niin selkeästi, että sen on helppo vain tehdä oikein :)

Tiistaina oli sitten se "kolmas kerta toden sanoo" päivä, kun agikenttä oli kolmantena päivänä, kolmannen yrittämisen myötä vapaana meidän käyttöön. Tämä treeni ei tuonut mukanaan yhtä huikeita fiiliksiä. Agilityn tekeminen kiinnostaa kyllä, mutta nyt se jotenkin tökkii vastaan voimalla. Vallan vaikeaa olla siellä minne tahtoisi. Totesin, että Raffia on täysin mahdoton vielä ohjata "liian monta" estettä suoraan, jos jää itse jälkeen, ei pieni pysty moiseen vielä ja kun joku blondi yrittää vielä pistää tossua toisen eteen, niin onhan se niin hupaisaa, että pakkohan sitä on katsoa, ei kai se siitä yksinään selviä - Se blondi nimittäin.. Joo ei taida blondi tosiaan selvitä tossun toiseen eteen laittamisesta. No palataan siihen vielä myöhemmin. Ricoa on taas vallan helppo ohjata monta estettä suoraan vaikka ei liikkuisi ollenkaa, mutta vallan mahdoton saada tekemään välistävetoja tai mitä tahansa vetoja nopeasti.  Raw sitten ainakin tällä hetkellä balanssin säilymisen vuoksi taas tulee noihin tehokkaammin. Myös  Ricon A:n alastulon kosketuskohta tuntui taas liukuneen yhä ylemmäs - Arvelin sen johtuvan lämmöstä ja tyhjästä kentästä, kun Ricohan on koira, jonka mielestä ei kannata vetää täysiä ainakaa tyhjälle kentälle. Jos on yleisöä, niin sit voi lisätä kierroksia -jos huvittaa?

Illalla Raw pääsi ensimmäistä kertaa ihmettelemään lampaita. Kiitokset Anne-Marialle tästä mahdollisuudesta. Jäi tosi hyvä fiilis ja olin oikein tyytyväinen pikku mieheen. Lampaat oli kovin kiinnostavia ja jännittäviä. Ensikontaktit oli enemmän jahtaamisen puolella ja kun jäätiin paikoilleen, niin oli niin jännää, että piti haukahtaakin muutama kerta. Mutta hetken ajatustauon jälkeen Raw alkoi jo näyttää hetkittäin ihan paimenelta :) Olipas meillä mukavaa.

Keskiviikkona olikin sitten Ricon agilitykisa päivä Purinalla. Päivällä alkoi taas päänsärky hiipiä hitaasti paikalle ja illalla jomotus oli jo melkoinen lääkkeistä huolimatta. Ensimmäiselle radalle yritin kerätä keskittymiseni rippeet, kun profiili olisi ollut aika tehtävissä. Mutta päänsärky ei helpottanut hommaa ei niin yhtään. Kävin hölkkäämässä Ricon kanssa pienen pätkän ja jyskytys ohimolla vain yltyi yltymistään.. Niinhän siinä sitten kävi, että homma kaatui hyvin helppoon kohtaan, kun ei pysty niin ei vaan pysty. Hitto vie! No sen jälkeen päätin lähettää koiran hakemaan ja rytmittämään kepit itsenäisesti. Haku onnistui, mutta rytmitys ei. Ei taittunut koira kakkosväliin. Jyskytys päässä alkoi olla sitä luokkaa, etten enää kyennyt edes korjaamaan. Ainut ajatus oli päästä vain pois radalta. Että näin -Ensimmäinen rata

Lääkitystä lisää ja toisen radalle päänsärky suostui jo taipumaan. Tällä radalla onnistuttiin tekemään nolla, vaikkei se ihan oppikirjan mukaan mennytkään.  Se A:n huono kontakti  treeneissä ei ollut sattumaa, videolta tosiaan näkee, että A:n kontakti on tosi hilkulla. Hitto vie, juuri kun luulin, että nyt se alkaa rullaa hyvin, että antaa mennä vain.. Puomilla oli havaittavissa hiipimistä lopussa, ei tultu ihan antaumuksella loppuun saakka. Ja se blondin tossujen liike ei ihan osunut kohdilleen. Takakulman takaakierto hypylle piti ehtiä tehdä valssi, mutten ehtinyt. Ehkä ohjasin liian pitkälle takaakierron, ehkä en vaan saanut tossuja liikkeelle.  Ehkä olen vain niin hel**tin hidas, etten vain pysty. Itseasiassa oma liikkumine näyttää tosi hitaalta, mutta milloinpa se ei näyttäisi.. -No sitten jouduin takaaleikkaamaan puomille ja olin niin takana  lähettäessä koiraa putkeen, että seuraavan hypyn jälkeinen  suunniteltu valssi oli myös ihan turha toteutettavaksi tai olisinhan sen voinut toki tehdä ja ottaa kelpien vauhdista syliin, koska niin siinä olisi  käynyt, joten pakitin tilaa ja näköjään ihan reilun puoleisesti ja kikkailin vielä viimeiset hypyn sieltä jälkijunasta..  Että silleen - Toinen rata

Alkaa vaan olla luvattoman paljon noita ratoja, kun en ehtinytkään sinne minne piti. Kai tämä kertoo myös siitä, että treeneissä toistojen myötä koiran vauhti hiipuu ja ehtii paremmin vaikka ja minne ja kisatilanteessa vauhti on astetta kovempi. Odotan yhä sitä päivää, kun agility tarjoaa taas seuraavan kerran noita huippufiiliksiä. Kyllä se varmaan tulee, kun jaksaa vaan odottaa ja tehdä töitä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti