Oon avaimeni hetkeks kadottanut..

Rico on joutunut nyt vetämään leiriltä saakka ilman vapaapäiviä, ehkä huomenna olisi vapaapäivän aika lopulta..? Tiistaina vedettiin sitten reippaaseen tahtiin läpi kaikki EVL liikkeet. Pakko oli tehdä, että sain lauantaille kirjattua materiaalia. Toko taukoa on ollut sen verran, että piti tarkistaa mitäs epäkohtia siellä olikaan ja olihan siellä sen verran, että en tällä hetkellä voisi kovin luottavaisena kokeeseen lähteä. Saman treenin aikana nousi esille myös yksi meidän isoista ongelmista, häiriöherkkyys. Okei, myönnän - Täysin tyhjä ja rauhallinen lentokenttä ja yhtäkkiä kentälle ilmestyy kolme koiraa ja omistaja, jotka ohittavat meidän treenipaikan - Onhan se pahempi häiriö, kuin jatkuva hälinä ympärillä. Mutta tämä jäi taas tosi pitkäksi aikaa päälle ja näytti, ettei siitä päästy yli millään - koira vai minä? Vai me yhdessä oravanpyörässä ruokkien toistemme häiriöherkkyyttä? Olisko Rix parempi Tokokoira vahvan ja järkkymättömän ihmisen rinnalla? No olen iloinen siitä huolimatta, että se koira kulkee juuri mun rinnalla :)

Keskiviikkona jouduttiin luopumaan agilitytreeneistä, kun ei oltais mitenkään ehditty rannasta enää aksakentälle. Olen jotenkin tämän kesän aikana saanut valtavasti voimaa ja energiaa vedestä ja niistä rauhallisista hetkistä veden äärellä. Jotenkin olen kokenut olevani myös tervetullut rantaan, joka on lopulta aika iso asia. Koko laji on vetänyt minut ja koiran niin mukaansa. 

Treenit meni vientien osalta hyvin ja tuli puolivahingossa testattua Ricon vienti zombina olevalle avustajalle, mutta koira tarjosi hienosti esinettä veneeseen :) Kahden veneen liikkeessä otettiin pieni liike mukaan ja läträys palasi kuvioihin. Hittolainen..No yhden kerran ruskea korjasi otettaan ja seuraavalla tuplakäskytyksellä sain sen suuntaamaan rantaan.. Mutta mikä ärsytys.. Ei voi vaan mitään. Se on jonkin korkeamman tahon haltuun miten se menee..

Raw sai tokoilla sitten vuorostaan. Seuraamisia, luoksetuloa, makuuta, merkkeilyä ja noutoa. Pito harjoitukset on menneet nyt eteenpäin ja olen varioinut niitä parin päivän aikana, ihan mukavalta näyttää, vaikkei se nyt valmis tokikaan ole! Vauhtinoudot taas.. Vauhtia on - en sano missään vaiheessa, että liikaa, - mutta kapula on rakennettu nyt niin kivaksi, että sitä saalistetaan aikamoisella hyökkäksellä.. Koko tokolaatikko on yksi maailman ihanimmista asioista, kun kaivan sen esille, niin joku sinisilmä ei pysty pitämään päätään pois laatikosta, kun sieltä tulee merkkejä, kapuloita ja vaikka ja mitä!! No ainakin asennekasvatus tokoa kohtaan on onnistunut :D

Tänään käytiin sitten kuittaamassa ne menetetyt agilitytreenit, onneksi Milla pääsi aamusta meidän seuraksi ja saatiinkin työstää juuri niitä eilisiä treenejä. Rico kulki ihan kivasti, mitä nyt ei vastannut ensin jarrutuksiin, mutta alkoihan ne jarrutkin löytyä, kun vähän muistuteltiin ja kontaktit oli kerrankin hyvät! Raw sai ihmetellä 25cm nousseita rimoja ja ei meinannut ensin tassut nousta millään - ei kai, kun on saanut ryysiä läpi vain! No, mutta nyt pitää alkaa ajatella hyppäämistäkin vähän. Olikin lopulta oikein kivat treenit molemmille koirille.  

Yleisellä tasolla agility vaan tuntuu jotenkin etääntyneen minusta kesän aikana tai minä siitä? Johtuuko se lajin erilaisuudesta vai mistä, mutta agilityn ryhmätreeneissä en ole pitkiin aikoihin tavoittanut sitä samaa mukavaa fiilistä mistä olen saanut nauttia rannassa. En tiedä huomaako näitä pieniä asioita vaan paremmin opinnäytetyön myötä, kun on tullut mietittyä hyvinvointia ja omia voiman lähteitä elämässä. Onhan se tietenkin erilaista treenaako vain omaa koiraa vai auttaako myös treenikavereita ja tarvitsee itse apua oman koiransa kanssa. Pitäiskö vielä miettiä ajankäyttöä ja jotain pk-puolen lajia uudelleen..? Vaikka suurin osa lienee kiinni treeniporukasta ja yleisestä ilmapiiristä. 

Voi kun tää kesä ei loppuisi koskaan...