torstai 4. lokakuuta 2012

Taas sinun tavalla mennään, mä en mee vaan mua viedään

Että toi agiliitäminen osaa ollakin välillä vaikeaa. Kuka meni koskaan keksimään noin ihmeellisen kummallisen vaikeita kuvioita.. Taidan tarvita terapia koiran, joka ei mene liian kovaa, joka kääntyy vaikka olen myöhässä, joka tulee vetoihin, ei flänkkää. Joka vaan tulee mukavasti mukana minne vain. On estehakuinen, muttei liikaa. Irtoaa, muttei ilman käskyä.. Joo. Olisko sekään sitten kivaa - Nyt tuntuu, että olishan se.  Niin kauan kunnnes päätyisi kolmosiin. Ja sellaisen kanssa päätyisi ehkäpä piankin. Ja sielläpä sitten olisi.. Eikä poiskaan enää pääsisi.  Kyllä ei ole ruusuinen tie herra sinisilmän kanssa edessä. Eipä sillä, että herra ruskean kanssa kaikki aina helppoa olisi. Kyllä se vaan silti tuntuu, että koira rullaa omiaan ja blondi roikkuu perässä. No mutta on se vaan silti niin mukavaakin. Se treeniminen nimittäin ja kun katsot noihin ilosta loistaviin silmiin, niin se ilo tarttuu sinuunkin.

Eilen päätin ottaa tokoakin vähän agiliitopäivien joukkoon. Tunnarin verran. Raw oli vallan hieno ja työsti hyvin. Tekee selvästi nenällään töitä etsiessään. Ihanaa, kun huomaa miten idea on sisäistetty. Rico taas katseli pikkubroidinsa tekemistä ja kuuppa pysyi nippa nappa sen verran kasassa ettei alkanut vuotaa - Niin siis kyllä se minun rauhallinen koira hajoilee aina aika ajoin - onhan se kai sentään kelpie?- Kai sen vähän kuuluukin? "käsky" sanalla nytkähti puoli metriä etukenoon. Kröhöm, korjauksen jälkeen malttoi odottaa oikeaa käskysanaa ja singahti about 10 metriä kapulakasastaan ohi ja yritti lähteä jäljestämään ties minkä marjamiehen jälkiä.. Huomasi kuitenkin itse virheensä ja palasi läjälle, etsi oman ja palautti hyvin. Se oli taas niitä hetkiä, kun olisi pitänyt antaa olla. Ja kuten arvata saattaa, en tehnyt niin. Sinne singautin sen läjälle uudelleen. Tällä kertaa jarrutus tapahtui keskellä kasaa ja toi jonkun vanhan, joskus aiemmin käytetyn kapulan - eli vanhalla hajulla höystetyn. Uudestaan ja mitä tekee herra kelpie? Karauttaa keskelle läjää, nappaa kapulan.. Tai siis? - huomaan vasta sen palauttaessa - KAKSI kapulaa ja läjän sammalta, joista toinen kapula on kyllä oikea. No tekevälle sattuu ja tapahtuu. Jos vielä kerran.. Saan vireen laskettua ja käteeni yhden ja oikean kapulan. Huh. Tarina ei ehkä ole kovin tavaton, mutta koomista siitä tulee Ricon the Rauhallisuuden tekemänä. ^Ja se höyrypää, joka tavallisesti toimii noin - ihan kaikessa - Tekee vastapainoksi loistavaa nenätyötä. Ehkäpä Ricokin palaa pentutreeneihin..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti